Vessahätäviestintäpohdintaa

Laskettu aika lähestyy pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jo vahvasti vauvassa.
Päivät kuluvat miettien, onko vauva terve, miten hän nukkuu, onnistuuko imetys, miten synnytys ja siitä sekä raskaudesta palautuminen sujuvat ja miten minun hermoni kestävät mahdollisesti itkuisen vauvan kanssa. Varmaankin aika normaaleja ajatuksia ensisynnyttäjälle; voisin ainakin kuvitella näin.

Olemme mieheni kanssa päättäneet, että käytämme vauvallamme kertakäyttövaippoja, mistä koen huonoa omaatunntoa. Niiden ympäristökuorma on todella suuri ja myös rahallisesti kestovaipat tulisivat edullisemmiksi. Kestovaippoihin perehtyminen tuntuu kuitenkin hankalalta, kun koko vauva-aika on muutenkin itselleni vielä täysi mysteeri. Olen kuitenkin hieman pohtinut, kokeilisinko vauvan kanssa vessahätäviestintää hieman kevennetysti. Lähinnä sillä tavalla, että yrittäisin käyttää vauvaa vessassa aina esimerkiksi nukkumisen ja syömisen jälkeen. Jos tämä sujuu ja opin lukemaan vauvan viestejä, voisin tietenkin käyttää häntä vessassa aina, kun minusta sille näyttää olevan tarvetta.

Suoraan sanottuna suhtauduin aluksi koko vessahätäviestintäajatukseen hyvin torjuvasti ja ajattelin, ettei se todellakaan ole minua varten. En ole perehtynyt siihen kovin syvällisesti, ainakaan vielä, mutta tähän mennessä lukemani perusteella siitä ei pitäisi olla mitään haittaa vauvalle. Voi olla, että jos koen vauva-arjen muilta osin todella kuormittavaksi, luovun koko vessahätäviestinnästä. En muutenkaan välttämättä aloita sitä heti ensimmäisten viikkojen aikana, jotka varmasti menevät opetellessa vauvan tarpeisiin vastaamista. Kun arki kuitenkin jossain vaiheessa toivottavasti hieman asettuu jonkinlaiseen järjestykseen, voisi ajankohta vessahätäviestinnän kokeiluun olla sopiva? Kerro ihmeessä, jos sinulla on asiasta kokemuksia tai ajatuksia! :)