Nainen joka itkee kahvilassa

Vielä ei olla edes toisella kolmanneksella, mutta keskenmenoa pelätessäni olen tutkinut myös sikiöseulontaan liittyviä asioita. Meille on alusta asti ollut itsestään selvää, että osallistumme sikiöseulontaan. Olemme myös päättäneet, että mikäli niiden perusteella alkiolla (tai noilla viikoilla varmaankin jo sikiöllä) todetaan kehityshäiriö tai -vamma, haluamme keskeyttää raskauden. Toivon, ettemme joudu tuohon tilanteeseen, mutta joka tapauksessa näin olemme päättäneet asiassa toimia. Varasin itselleni ajan julkisen puolen NP-ultraan ja verikokeeseen. Samalla tutkin kuitenkin myös yksityisten toimijoiden NIPT-seulaa, jonka luvataan olevan tarkempi ja laajempi kuin tuon julkisen puolen yhdistelmäseulan. Olen todellinen prototyyppi hysteerisestä ensisynnyttäjästä ja oikea kultakaivos yksityisille firmoille. Tiedostan, etten voi hallita kaikkea raskauteen liittyvää. Samalla kuitenkin mietin, olisiko poskettoman suuren rahasumman satsaaminen seulontoihin silti hyvä valinta. Mikään tutki

Olin pitkään sitä mieltä, ettemme kerro raskaudesta kenellekään ennen toisen kolmanneksen alkua. Pelkään todella paljon keskenmenoa enkä halunnut kertoa asiasta, jotta minun ei tarvitsisi kestää ihmisten kysymyksiä mahdollisen keskenmenon jälkeen. Järkeilin kuitenkin, että ihan yhtä vaikeaa minun olisi heidät kohdata, jos keskenmeno tulisi eivätkä läheiset tietäisi raskaudestani. Olemme myös joutuneet joustamaan tässä asiassa, sillä olen kokenut kiusalliseksi tilanteet, joissa olisin muussa tapauksessa joutunut valehtelemaan tai keksimään tekosyitä toiminnalleni. Niinpä muutama ystävämme jo tietää raskaudestani samoin kuin sekä minun että mieheni perheet. Omalle äidille asiasta kertominen oli minusta todella vaikeaa, sillä jännitin hänen reaktiotaan. Joka kerta kertominen on tuntunut minusta vaikealta ja olen aina perään lisännyt, että keskenmenoriski on vielä kohtalainen. Myös onnittelujen vastaanottaminen on tuntunut todella vaikealta, sillä en oikein vielä uskalla iloita raskaude

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä. Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia. Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ult

Nyt ollaan jo kuudennella viikolla, mikäli sisälläni todellakin kasvaa pieni alkio. Ensimmäinen ultra olisi loppuviikosta, jos sinne asti päästään. Minua pelottaa, että kyseessä on tuulimunaraskaus tai että raskaus on mennyt tai menee kesken. Kohdun ulkopuolista raskautta en tässä vaiheessa osaa pelätä, sillä gynen tekemässä tutkimuksessa pari viikkoa sitten näkyi kohdussa kahden millin kokoinen läikkä. Raskausoireet ovat minulla todella vähäiset. Minua oikeastaan vain janottaa todella paljon ja lisäksi juoksen jatkuvasti vessassa. Alavatsaani ilmestyi myös jo ennen positiivista raskaustestiä hormoniviiva, mutta mitään muita oireita ei ole. Välillä toki väsyttää, mutta ei mielestäni mitenkään poikkeuksellisen paljon. Myöskään rinnat eivät ole kipeät eikä minulla ole ainakaan vielä pahoinvointia. En oikeastaan koe vielä olevani raskaana, vaikka olenkin luopunut kaikista mahdollisista alkiolle haitallisista ruoka-aineista. En uskalla kunnolla vielä ajatella mahdollista vauvaani tai äi