Siirry pääsisältöön

Tekstit

Vauva-arkea

Niinhän siinä kävi, että vauva tuli ja vei mukanaan. Nyt vasta hänen ollessaan noin kolmen kuukauden ikäinen minusta tuntuu siltä, että ehdin hetkeksi istahtaa blogin ääreen. Meidän vauvamme ei nimittäin ole ollut sitä mallia, joka pelkästään syö ja nukkuu. Päinvastoin, olen tehnyt ison työn ottaessani selvää, miten voin tukea hänen untaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoittelen tästä uniasiasta tarkemmin myöhemmin, sillä en usko olevani ainut sen kanssa kamppaileva vanhempi.

Myös synnytyksestä ja siitä palautumisesta kerron vielä erikseen myöhemmin. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta synnytyksen sujuneen peloistani huolimatta hyvin; se oli ensisynnyttäjäksi varsin nopea ja lopputuloksena syliini laskettiin elävä vauva. Ja hän on aivan ihana!

Synnytyksen jälkeen olin todella herkillä, sillä imetyksessä oli haasteita. Varmasti myös baby blues nosti päätään ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Kun soppaan lisätään vielä kipeä keho ja väsymys, voin todeta, että ei ole yhtä…
Uusimmat tekstit

Neuvola-ahdistusta

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen ollut tyytyväinen neuvolan terveydenhoitajaani. Mielestäni neuvolaan on ollut mukava mennä; etenkin sen jälkeen kun huomautukset alkuraskauden runsaasta painonnoususta jäivät pois lääkärin todettua, ettei painonnousussa ole mitään ongelmaa. Terveydenhoitajani on minua jonkin verran nuorempi, mutta mielestäni hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän ottaa sellaisista asioista selvää, joista on itse epävarma. Neuvolassa on ollut kaikin puolin mukava vaihtaa ajatuksia minua mietityttävistä asioista. Olenkin antanut terveydenhoitajalleni palautetta siitä, että mielestäni hän tekee hyvää työtä.

Viimeisin neuvolakäyntini oli kuitenkin hyvin erilainen, sillä en päässytkään oman terveydenhoitajani vastaanotolle. Myös seuraava käynti on varattu vieraalle terveydenhoitajalle, joka on kaiken lisäksi eri kuin tämä edellisen käyntini terkka. En yhtään pidä tästä tilanteesta, sillä joudun selostamaan asioita moneen kertaan, kun kyseessä on eri ammattilainen …

Asiat, jotka yllättivät positiivisesti raskaudessa

Raskaus alkaa olla viime metreillä, joten ajattelin hieman kirjoitella siitä, mitkä asiat minut yllättivät siinä positiivisesti. Jostain nimittäin pitää vetää huumoria, kun sekä raskauslegginssit että -sukkahousut jatkuvasti putoavat vatsan päältä pois ja tekisi mieli hinata ne ylös henkseleillä!

Tästä pääsenkin oivasti aasinsillalla raskausajan pukeutumiseen. Yritän tarkasti miettiä kaikkia vaatehankintojani ja olen iloinen siitä, että raskausaikana olen ostanut todella vähän vaatteita! Olen hankkinut itselleni ainoastaan uusia alushousuja muutamat kappaleet, kolmet raskaussukkahousut sekä yhdet raskausajan legginssit. Käytän osittain yhä omia vaatteitani; väljät mekot, jotka yleensä kuron vyön avulla sopiviksi, istuvat yhä ilman vyötä. Lisäksi olen saanut äidiltäni lainaksi vaatteita, jotka sopivat minulle isonkin vatsan kanssa. Äidiltä olen lainannut myös toppatakin, jonka toivon menevän kiinni vielä näiden viimeisten viikkojen aikana. Imetysajan pukeutuminen on sitten aivan toinen…

Sairaalakassin pakkausta

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä.

Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Vaa…

Vauvan vaatteet ja tarvikkeet

Sanotaan, että vauva tuo tullessaan suuren tavaramäärän.
Tämä on mielestäni aivan totta! Innostuin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pikkuhiljaa ostamaan vauvalle vaatteita, minkä lisäksi niitä tuli iso pino äitiyspakkauksesta sekä ystäviltä. Luulin hankkineeni vaatteita varsin kohtuullisen määrän, mutta kun vihdoin pesin ja asettelin ne vauvan vaatekaappiin, totesin, että vaatteita on paljon. Vähempikin varmasti olisi riittänyt. Koen tästä huonoa omaatuntoa, sillä yritän tehdä hankintoja tarpeen enkä mielihalujen mukaan.

Itse olen huono ostamaan käytettyjä vaatteita täysin vierailta ihmisiltä, mutta tutuilta käytettyjen vaatteiden vastaanottaminen ei ole minulle ongelma. Se on ensinnäkin ekologista, sillä vaatteethan eivät pienellä vauvalla mene juuri miksikään. Tosin joidenkin merkkien vaatteiden laatu on niin heikkoa, että ne ovat jo lyhyenkin käytön jälkeen varsin nyppyyntyneitä. Toinen näkökulma käytettyjen vaatteiden suosimiseen on mielestäni myös se, että vaatteita on pesty usea…

Vessahätäviestintäpohdintaa

Laskettu aika lähestyy pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jo vahvasti vauvassa.
Päivät kuluvat miettien, onko vauva terve, miten hän nukkuu, onnistuuko imetys, miten synnytys ja siitä sekä raskaudesta palautuminen sujuvat ja miten minun hermoni kestävät mahdollisesti itkuisen vauvan kanssa. Varmaankin aika normaaleja ajatuksia ensisynnyttäjälle; voisin ainakin kuvitella näin.

Olemme mieheni kanssa päättäneet, että käytämme vauvallamme kertakäyttövaippoja, mistä koen huonoa omaatunntoa. Niiden ympäristökuorma on todella suuri ja myös rahallisesti kestovaipat tulisivat edullisemmiksi. Kestovaippoihin perehtyminen tuntuu kuitenkin hankalalta, kun koko vauva-aika on muutenkin itselleni vielä täysi mysteeri. Olen kuitenkin hieman pohtinut, kokeilisinko vauvan kanssa vessahätäviestintää hieman kevennetysti. Lähinnä sillä tavalla, että yrittäisin käyttää vauvaa vessassa aina esimerkiksi nukkumisen ja syömisen jälkeen. Jos tämä sujuu ja opin lukemaan vauvan viestejä, voisin tietenkin käyttää häntä…

Vaikeat yöt

Tiesin, että raskauden loppupuolella yöt usein ovat hankalia.
Hyvää nukkumisasentoa on vaikea löytää ja pitää juosta vessasssa. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että ongelmat alkaisivat jo ensimmäisellä kolmanneksella! Silloin nimittäin kävin usein vessasssa, mutta sen lisäksi minua piinasivat alaselän ja lantion alueen kivut, jotka haittasivat todella paljon nukkumista. Otin fysioterapeutin suosituksesta avuksi perinteisen tyynyn polvien väliin ja lisäksi laitoin viikatun lakanan aluslakanan alle lantioni kohdalle. Nämä konstit helpottivat hieman nukkumistani, mutta oikeastaan kivut hävisivät vasta toisella kolmanneksella - vain palatakseen entistä voimakkaampina viimeiselle kolmannekselle! :D

Minua ovat jo yli kuukauden ajan vaivanneet yläselän kivut, joiden vuoksi olen käynyt myös raskausajan hieronnassa. Vielä reilu puolitoista viikkoa sitten tuntui siltä, että yläselässäni jokin lihas on suorastaan tulehtunut, kun se oli niin kovin kipeä. Illat ja yöt ovat todella vaikeita, ku…