Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2019.

"Mikä tekee sinut iloiseksi?"

Otsikko kertoo kaiken oleellisen, sillä tuota minulta kysyttiin tänään. Oli aika vaikea vastata, sillä lapsettomuuspelon lisäksi lähipiirissä on todella vaikea tilanne, mikä vie ennestäänkin vähäisiä voimavarojani. Mutisin tuohon kysymykseen vastaukseksi jotain epämääräistä keväästä ja lähestyvästä kesälomasta, mitkä toki tuottavat minulle iloa. Kuitenkin kaikkea varjostaa huoli ja pelko. Tässä kierrossa olin muuten ajatellut tikuttavani pitkästä aikaa ovulaatiota, vaikkei gyne sitä suositellutkaan. Tajusin kuitenkin äsken unohtaneeni koko asian, minulla ei ole ovulaatiotikkuja ollenkaan kotona. Pari raskaustestiä kyllä löytyy, mutta täytynee pistäytyä huomenna apteekissa. Viimeksi ostin kalliita ClearBlue-testejä, mutta nyt taidan tyytyä halpisversioihin. Koska pahoin pelkään, etten taaskaan onnistu bongaamaan ovulaatiota mahdollisen PCOS:in vuoksi. Olenko minä iloinen? No en ole.

Pelko lapsettomuudesta

Suurin syy tämän blogin kirjoittamiseen on oma pelkoni lapsettomuudesta. Jättäessäni hormonaalisen ehkäisyn pois olin tietoinen, ettei raskaaksi tuleminen välttämättä onnistuisi heti. Kuitenkin samaan aikaan mielessäni olivat gynen varoitukset, että foolihapon syöminen kannattaa aloittaa jo paria kuukautta aiemmin, sillä raskaaksi voi tulla heti ensimmäisestä kierrosta. Lähipiirissäni on myös naisia, jotka ovat tulleet heti ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi. Niinpä jätin ehkäisyn pois ja aloin heti kuulostella omia olotilojani - entistä enemmän siinä vaiheessa, kun kuukautisia ei kuulunutkaan oletettuun aikaan ja kaikenlaisia uusia oireita ilmaantui jatkuvasti. Innoissani teinkiin kolme raskaustestiä lyhyen ajan sisällä, jotka kaikki olivat kuitenkin negatiivisia. Turhauttavinta on se, että monet oireet liittyvät sekä ovulaatioon, kuukautisten alkamiseen että alkuraskauteen. Kun kuukautisia ei tiputtelua huolimatta ollut tullut pariin kuukauteen, suuntasin mietteliäänä gynen luokse

Hyvää Äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää itse kullekin äidille, etenkin omalleni! Äitienpäivänä mielessä on väistämättä kysymys, tuleeko minusta koskaan äitiä? Ja entä sitten, jos ei tule? Pystynkö koskaan aidosti hyväksymään ajatusta lapsettomuudesta? Yritän hokea itselleni, että elämä on tähänkin asti ollut oikein hyvää. Mutta riittääkö se minulle, joka olen lapsesta asti tiennyt haluavani jonain päivänä oman lapsen? Miten kestän vuodesta toiseen sivusta seurata, kun ystäväni ja tuttavani kasvattavat lapsiaan. Miten pystyn kohtaamaan  ystäväni, joka tulee jokaisella kerralla ensimmäisestä yrityskierrosta raskaaksi? Miten pystyn kohtamaan ystäväni, joka tuli vahingossa raskaaksi? Entä ystävän, joka päätti keskeyttää raskautensa? Jatkuvasti hoen itselleni, ettei toisen onni ole minulta pois. Silti koen tilanteen epäreiluksi. Nyt on kuitenkin aika kuivata kyyneleet ja lähteä onnittelemaan omaa äitiäni. Äitiä, jolle olen paljosta kiitollinen, mutta jolle en ole pystynyt puhumaan tilanteestani. Miksi? Sik

"No koskas te aiotte hankkia lapsia?"

Tämä teksti on sinulle, joka katsot oikeudeksesi tivata, koska minä aion "hankkia" lapsia. En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä kysymystä enkä koskaan oikein tiedä, mitä siihen vastaisin. Aloitetaan siis ihan perusteista, eli siitä, miksi sinulla ei ole mitään oikeutta tiedustella tätä asiaa. En minäkään kahvipöydässä tivaa siskon kummin kaimalta, miten hänen seksielämänsä sujuu. Mikä oikeus hänellä puolestaan on tivata minun seksielämästäni? Ennen kuin seuraavan kerran möläytät hölmön, mukahauskan kysymyksesi tässä sinulle muutama ajatus pohdittavaksi: 1. Kysyt asiaa henkilöltä, joka ei halua lapsia. 2. Kysyt asiaa henkilöltä, joka ei voi saada lapsia. 3. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on juuri saanut keskenmenon. 4. Kysyt asiaa henkilöltä, jonka puoliso ei halua lapsia. 5. Kysyt asiaa henkilöltä, jonka puoliso ei voi saada lapsia. 6. Kysyt asiaa henkilöltä, jolla ei ole puolisoa. 7. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on vakavasti sairas. 8. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on juur

Nainen joka itkee kahvilassa

Kuka on nainen, joka itkee kahvilassa? Se olen minä. Minä itken, kun somessa tutut ja ystävät kertovat olevansa raskaana. Minä itken, kun jälleen kerran menkat alkavat ja joudun hylkäämään vauvahaaveeni. Minä itken, koska minua pelottaa, ettei minusta koskaan tule äitiä. Minä itken, koska tätä asiaa en voi hallita omassa elämässäni. Minä itken, koska raskaustesti näyttää jälleen negatiivista. Tänään on jälleen yhden yrityskierron toinen päivä. Aina on toivoa ennen kuin kuukautiset jälleen alkavat. Kai. Ai niin, itken minä muuallakin kuin kahvilassa. Tänään muun muassa salilla. Sellaista on minun elämäni.