Nainen joka itkee kahvilassa

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä. Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Va

Sanotaan, että vauva tuo tullessaan suuren tavaramäärän. Tämä on mielestäni aivan totta! Innostuin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pikkuhiljaa ostamaan vauvalle vaatteita, minkä lisäksi niitä tuli iso pino äitiyspakkauksesta sekä ystäviltä. Luulin hankkineeni vaatteita varsin kohtuullisen määrän, mutta kun vihdoin pesin ja asettelin ne vauvan vaatekaappiin, totesin, että vaatteita on paljon. Vähempikin varmasti olisi riittänyt. Koen tästä huonoa omaatuntoa, sillä yritän tehdä hankintoja tarpeen enkä mielihalujen mukaan. Itse olen huono ostamaan käytettyjä vaatteita täysin vierailta ihmisiltä, mutta tutuilta käytettyjen vaatteiden vastaanottaminen ei ole minulle ongelma. Se on ensinnäkin ekologista, sillä vaatteethan eivät pienellä vauvalla mene juuri miksikään. Tosin joidenkin merkkien vaatteiden laatu on niin heikkoa, että ne ovat jo lyhyenkin käytön jälkeen varsin nyppyyntyneitä. Toinen näkökulma käytettyjen vaatteiden suosimiseen on mielestäni myös se, että vaatteita on pesty us

Laskettu aika lähestyy pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jo vahvasti vauvassa. Päivät kuluvat miettien, onko vauva terve, miten hän nukkuu, onnistuuko imetys, miten synnytys ja siitä sekä raskaudesta palautuminen sujuvat ja miten minun hermoni kestävät mahdollisesti itkuisen vauvan kanssa. Varmaankin aika normaaleja ajatuksia ensisynnyttäjälle; voisin ainakin kuvitella näin. Olemme mieheni kanssa päättäneet, että käytämme vauvallamme kertakäyttövaippoja, mistä koen huonoa omaatunntoa. Niiden ympäristökuorma on todella suuri ja myös rahallisesti kestovaipat tulisivat edullisemmiksi. Kestovaippoihin perehtyminen tuntuu kuitenkin hankalalta, kun koko vauva-aika on muutenkin itselleni vielä täysi mysteeri. Olen kuitenkin hieman pohtinut, kokeilisinko vauvan kanssa vessahätäviestintää hieman kevennetysti. Lähinnä sillä tavalla, että yrittäisin käyttää vauvaa vessassa aina esimerkiksi nukkumisen ja syömisen jälkeen. Jos tämä sujuu ja opin lukemaan vauvan viestejä, voisin tietenkin käyttää hän

Tiesin, että raskauden loppupuolella yöt usein ovat hankalia. Hyvää nukkumisasentoa on vaikea löytää ja pitää juosta vessasssa. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että ongelmat alkaisivat jo ensimmäisellä kolmanneksella! Silloin nimittäin kävin usein vessasssa, mutta sen lisäksi minua piinasivat alaselän ja lantion alueen kivut, jotka haittasivat todella paljon nukkumista. Otin fysioterapeutin suosituksesta avuksi perinteisen tyynyn polvien väliin ja lisäksi laitoin viikatun lakanan aluslakanan alle lantioni kohdalle. Nämä konstit helpottivat hieman nukkumistani, mutta oikeastaan kivut hävisivät vasta toisella kolmanneksella - vain palatakseen entistä voimakkaampina viimeiselle kolmannekselle! :D Minua ovat jo yli kuukauden ajan vaivanneet yläselän kivut, joiden vuoksi olen käynyt myös raskausajan hieronnassa. Vielä reilu puolitoista viikkoa sitten tuntui siltä, että yläselässäni jokin lihas on suorastaan tulehtunut, kun se oli niin kovin kipeä. Illat ja yöt ovat todella vaikeita,

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien

Olin viime viikolla neuvolassa. Siellä terveydenhoitajani kyseli, miten meidän parisuhteemme jaksaa raskausaikana. Oma raskauteni ei ole sujunut täysin ongelmitta, ja meitä ovat lisäksi koskettaneet lähipiirissä tapahtuneet ongelmat raskausaikana. Olen yleensä miettinyt itse valmiiksi asioita, joista neuvolassa on keskusteltu, mutta tällä kertaa huomasin, etten ollut juuri ajatellut parisuhteemme tilaa. Koen, että parisuhteemme voi varsin hyvin, mutta en ole erityisemmin miettinyt sitä. Olemme mieheni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mutta toki myös muista asioista. Kun kerroin miehelleni, etten oikein osannut vastata mitään terveydenhoitajan kysymykseen, hän totesi, että ainakin hänen huonot vitsinsä naurattavat minua huomattavasti aiempaa enemmän. Se on kyllä totta, sillä eilenkin nauroin vedet silmissä ihan todella typerälle jutulle niin paljon, etten meinannut saada happea. :D Meidän kohdallamme ei voi puhua lapsettomuudesta, sillä lopp

Olen jo ennen raskaaksi tulemista miettinyt synnytystä. Olen ehdottomasti päätynyt siihen, että tahdon mieluiten synnyttää alateitse, mikäli se suinkin on oman ja vauvan terveyden kannalta mahdollista. Sektio ja etenkin siitä palautuminen jännittää minua ajatuksena varsin paljon. Totesin kuitenkin viimeksi neuvolassa, että vauvan terveys on minulle tärkeintä synnytyksessä enkä mittaa omaa äitiyttäni synnytystavan perusteella. En koe kärsiväni synnytyspelosta, mutta synnytys kyllä mietityttää minua paljon. Pohdin, miten omat voimavarani riittävät kivun kanssa ja miten pahalta se minusta oikeasti tuntuu. Olen etukäteen perehtynyt jo erilaisiin lääkkeettömiin ja lääkkeellisiin kivunlievitysmenetelmiin. En kuitenkaan voi ennen varsinaista H-hetkeä tietää, mikä minusta tuntuu synnytystilanteessa hyvältä ja mistä minulle on hyötyä ja mistä ei. Synnytystoiveisiini olen kirjannut, että pidän tärkeänä kätilön tukea sekä arvostavaa vuorovaikutusta. Toivon, että hän pitää minut ajantasalla s

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt runsaasti aikaa ja raskaus on edennyt jo viimeiselle kolmannekselle. Jotenkin ei ole tuntunut hyvältä kirjoittaa tässä välissä, kun kaikki on ollut niin epävarmaa. Epävarmaa kaikki tosin on vieläkin, vaikka olemmekin päässeet jo varsin pitkälle. Ihan itsestään selvää sekään ei kuitenkaan ole ollut, sillä raskauden puolivälin jälkeen minulla oli oireita, joiden mukana elämäämme tuli huoli ennenaikaisesta synnytyksestä. Toistaiseksi vauva ei kuitenkaan ole vielä lähtenyt syntymään. Molemmat seulontaultrat tulivat ja menivät eikä niissä löytynyt mitään huolestuttavaa. Loppujen lopuksi päätimme olla teettämättä NIPT-testiä, sillä mikään testi ei sataprosenttisesti takaa meille tervettä lasta. Voimme ainoastaan toivoa parasta. Rakenneultra jännitti minua todella paljon, sillä en ollut vielä tuntenut kunnolla sikiön liikkeitä - ainoastaan pientä kuplintaa, josta en ollut varma, aiheuttiko sen suolisto vai vauva. Pelkäsin sikiön kuolleen kohtuuni, mutt