Siirry pääsisältöön

Hyvää Äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää itse kullekin äidille, etenkin omalleni!
Äitienpäivänä mielessä on väistämättä kysymys, tuleeko minusta koskaan äitiä? Ja entä sitten, jos ei tule? Pystynkö koskaan aidosti hyväksymään ajatusta lapsettomuudesta? Yritän hokea itselleni, että elämä on tähänkin asti ollut oikein hyvää. Mutta riittääkö se minulle, joka olen lapsesta asti tiennyt haluavani jonain päivänä oman lapsen?

Miten kestän vuodesta toiseen sivusta seurata, kun ystäväni ja tuttavani kasvattavat lapsiaan. Miten pystyn kohtaamaan  ystäväni, joka tulee jokaisella kerralla ensimmäisestä yrityskierrosta raskaaksi? Miten pystyn kohtamaan ystäväni, joka tuli vahingossa raskaaksi? Entä ystävän, joka päätti keskeyttää raskautensa? Jatkuvasti hoen itselleni, ettei toisen onni ole minulta pois. Silti koen tilanteen epäreiluksi.

Nyt on kuitenkin aika kuivata kyyneleet ja lähteä onnittelemaan omaa äitiäni. Äitiä, jolle olen paljosta kiitollinen, mutta jolle en ole pystynyt puhumaan tilanteestani. Miksi? Siksi, etten kestä tilannetta vielä itsekään enkä pysty ottamaan vastaan äitini reaktiota. Miten voin sanoa äidilleni, ettei sinusta ehkä koskaan tule isoäitiä? Jatkan siis itkemistä vielä hetken ja toivon kaiken päättyvän hyvin.

Mutta entäs jos niin ei käy?
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Herättikö tekstini ajatuksia? Kaipaatko vertaistukea? Kommentoi ja vaikuta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaana?

Kuten  viimeksi  kirjoitin, poistuin gyneltä varovaisen toiveikkaana. Soitin heti miehelleni ja kerroin uutiset. Lisäsin kuitenkin heti perään, etten oikein usko koko raskauteen, sillä minusta ei tunnu siltä kuin olisin raskaana. Päätin kuitenkin tehdä kotiin päästyäni gynen kehotuksen mukaan raskaustestin, joka oli tietenkin taas negatiivinen. Minulla ei ollut enää kuin yksi raskaustesti ja muutama ovulaatiotesti jäljellä ja päätin, etten osta niitä lisää ennen kuin menkat ovat kunnolla myöhässä. Seuraavana aamuna tein ovulaatiotestin, sillä tiesin sen olevan käytössäni olevia RFSU:n raskaustestejä herkempi. Sekin oli kuitenkin negatiivinen. Niinpä päätin jättää koko testailun ja ylipäätään valmistautua kuukautisten tulemiseen viikonloppuna tai viimeistään seuraavana maanantaina. Juhannuksen vuoksi tein yhden ovulaatiotestin vielä juhannusaattona, mutta sekin oli negatiivinen. Olin melkeinpä kokonaan luopunut raskaustoiveistani, mutta aina pieni toivonkipinä silti nosti päätään sis
Lähetä kommentti
Lue lisää

Synnytys ja sen jälkeiset tunnelmat

Synnytys jännitti minua etukäteen. Olin nimittäin todella huolissani siitä, miten vauva selviäisi synnytyksestä. Lisäksi pelkäsin, etten kestäisi supistuksia ollenkaan. Valmistauduin synnytykseen lukemalla siitä paljon; suosittelen muun muassa Kun synnytys pelottaa -kirjaa, vaikka ei kokisikaan varsinaista synnytyspelkoa. Keskustelin jonkin verran myös lähipiirin kokemuksista lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin, miten eri tavoin synnytys voi sujua. Kirjasin etukäteen synnytykseen liittyviä ajatuksiani ylös varsin perusteellisesti. Tarkoitukseni ei ollut käsikirjoittaa synnytystä, mutta uskon siihen, että perusteellinen valmistautuminen helpotti omaa oloani. Minulla latenssivaihe oli jokseenkin lyhyt ja koin supistukset lähinnä pienenä jomotuksena. Supistukset voimistuivat aamuyöllä ja jo aamulla istuskelinkin jumppapallon päällä samalla, kun katsoin Supernanny Suomea Katsomosta. Supistukset voimistuivat ja sännöllistyivät vähitellen - vauhditin niitä käymällä kävelyllä. En ollut he
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elossa - kunnes toisin todistetaan?

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä. Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia. Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ult
Lähetä kommentti
Lue lisää