Siirry pääsisältöön

Hyvää Äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää itse kullekin äidille, etenkin omalleni!
Äitienpäivänä mielessä on väistämättä kysymys, tuleeko minusta koskaan äitiä? Ja entä sitten, jos ei tule? Pystynkö koskaan aidosti hyväksymään ajatusta lapsettomuudesta? Yritän hokea itselleni, että elämä on tähänkin asti ollut oikein hyvää. Mutta riittääkö se minulle, joka olen lapsesta asti tiennyt haluavani jonain päivänä oman lapsen?

Miten kestän vuodesta toiseen sivusta seurata, kun ystäväni ja tuttavani kasvattavat lapsiaan. Miten pystyn kohtaamaan  ystäväni, joka tulee jokaisella kerralla ensimmäisestä yrityskierrosta raskaaksi? Miten pystyn kohtamaan ystäväni, joka tuli vahingossa raskaaksi? Entä ystävän, joka päätti keskeyttää raskautensa? Jatkuvasti hoen itselleni, ettei toisen onni ole minulta pois. Silti koen tilanteen epäreiluksi.

Nyt on kuitenkin aika kuivata kyyneleet ja lähteä onnittelemaan omaa äitiäni. Äitiä, jolle olen paljosta kiitollinen, mutta jolle en ole pystynyt puhumaan tilanteestani. Miksi? Siksi, etten kestä tilannetta vielä itsekään enkä pysty ottamaan vastaan äitini reaktiota. Miten voin sanoa äidilleni, ettei sinusta ehkä koskaan tule isoäitiä? Jatkan siis itkemistä vielä hetken ja toivon kaiken päättyvän hyvin.

Mutta entäs jos niin ei käy?
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Herättikö tekstini ajatuksia? Kaipaatko vertaistukea? Kommentoi ja vaikuta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äitiys

Reilu vuosi sitten avauduin tänne, miten pahalta äitienpäivä tuntui äidiksi haluavasta. Vuosi sitten toukokuussa olin todella epätoivoinen ja ajattelin, etten koskaan saisi kokea äitiyttä. Vaikka moni lasta toivova joutuu sietämään epävarmuutta ja taistelemaan asian kanssa paljon itseäni pidempään, koin silti nuo ajat todella raskaiksi. Minä halusin todella paljon ädiksi ja oli kammottavaa, kun en tiennyt, toteutuisiko tämä toiveeni koskaan. Jos tätä lukee joku asian kanssa taisteleva, toivotan vilpittömästi sinulle jaksamista vaikeaan tilanteeseesi! Koen olevani onnekas saadessani olla meidän vauvamme äiti. Arkemme ei ole aina pelkkää onnea ja auvoa, mutta olen joka päivä kiitollinen lapsestani. On kunnia-asia saada olla hänelle äiti. Vaikka varmasti jokainen haluaa tehdä joitakin asioita eri tavalla kuin omat vanhempansa, toivon voivani omalle lapselleni välittää  yhtä vahvasti oman rakkauteni häneen kuin mitä minun vanhempani ovat minulle osoittaneet. Minun ei ole koskaan tarv...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Muuttuva keho raskausaikana

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien...
2 kommenttia
Lue lisää

Huonot vitsit

Olin viime viikolla neuvolassa. Siellä terveydenhoitajani kyseli, miten meidän parisuhteemme jaksaa raskausaikana. Oma raskauteni ei ole sujunut täysin ongelmitta, ja meitä ovat lisäksi koskettaneet lähipiirissä tapahtuneet ongelmat raskausaikana. Olen yleensä miettinyt itse valmiiksi asioita, joista neuvolassa on keskusteltu, mutta tällä kertaa huomasin, etten ollut juuri ajatellut parisuhteemme tilaa. Koen, että parisuhteemme voi varsin hyvin, mutta en ole erityisemmin miettinyt sitä. Olemme mieheni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mutta toki myös muista asioista. Kun kerroin miehelleni, etten oikein osannut vastata mitään terveydenhoitajan kysymykseen, hän totesi, että ainakin hänen huonot vitsinsä naurattavat minua huomattavasti aiempaa enemmän. Se on kyllä totta, sillä eilenkin nauroin vedet silmissä ihan todella typerälle jutulle niin paljon, etten meinannut saada happea. :D Meidän kohdallamme ei voi puhua lapsettomuudesta, sillä lopp...
Lähetä kommentti
Lue lisää