Siirry pääsisältöön

Sairaalakassin pakkausta

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä.

Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Vaatteita taitaa olla aivan liikaa, mutta otin niitä varmuuden vuoksi parissa eri koossa, eli sekä 50- että 56-senttisiä. Todennäköisesti vauva on sairaalassa pääasiassa ihokontaktissa, mutta ajattelin, että ehkä haluan vierailujen ajaksi pukea hänet. Tai sitten en, aika näyttää.

Itselleni pakkasin jättimäisen juomapullon ja muutaman pillin mukaan, jotta juominen onnistuisi myös makuuasennossa. Lisäksi minulla on mukana pähkinäsekoitus, suklaata ja lakritsia, vaikka voi olla, ettei niitä tee yhtään mieli. Jääkaapista löytyy myös yksi smoothiepussi ja harkinnassa on urheilujuoman ostaminen, vaikka ajatuksena sellaisen juominen ällöttää minua. Kätilöopiskelijat kuitenkin vinkkasivat, että urheilujuoma voi auttaa, mikäli kohtu meinaa väsyä synnytyksen aikana. Lisäksi pakkasin mukaan itselleni Reino-tohvelit ja aamutakin sekä yöpaidan. Valitsin myös muutamia imetykseen sopivia vaatteita ja varasin ison huivin, kun minua varoiteltiin, että sairaalassa voi olla kylmä. Huivi toimii tarvittaessa vaikka vilttinä. Samasta syystä kassista löytyvät myös villasukat. Pakkasin myös imetysliivit ja liivinsuojia, sillä minulla on imetystoive.

Myöhemmin pakattaviksi jäivät muun muassa puhelimen laturi, kokovartalotyyny, hygieniatarvikkeet sekä vitamiinit. Niin ja bikiniyläosa, jos haluan olla ammessa synnytyksen aikana! Muuten en ole ajatellut synnytystä varten ottaa mitään erityistä mukaan, kuten esimerkiksi kannettavaa kajaria tai led-kynttilöitä. En usko haluavani kuunnella musiikkia synnytyksen aikana ja jos haluan, uskon pelkän puhelimen äänenlaadun riittävän minulle.

Mitä te olette pakanneet mukaan sairaalakassiin? :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaana?

Kuten  viimeksi  kirjoitin, poistuin gyneltä varovaisen toiveikkaana. Soitin heti miehelleni ja kerroin uutiset. Lisäsin kuitenkin heti perään, etten oikein usko koko raskauteen, sillä minusta ei tunnu siltä kuin olisin raskaana. Päätin kuitenkin tehdä kotiin päästyäni gynen kehotuksen mukaan raskaustestin, joka oli tietenkin taas negatiivinen. Minulla ei ollut enää kuin yksi raskaustesti ja muutama ovulaatiotesti jäljellä ja päätin, etten osta niitä lisää ennen kuin menkat ovat kunnolla myöhässä. Seuraavana aamuna tein ovulaatiotestin, sillä tiesin sen olevan käytössäni olevia RFSU:n raskaustestejä herkempi. Sekin oli kuitenkin negatiivinen. Niinpä päätin jättää koko testailun ja ylipäätään valmistautua kuukautisten tulemiseen viikonloppuna tai viimeistään seuraavana maanantaina. Juhannuksen vuoksi tein yhden ovulaatiotestin vielä juhannusaattona, mutta sekin oli negatiivinen. Olin melkeinpä kokonaan luopunut raskaustoiveistani, mutta aina pieni toivonkipinä silti nosti päätään sis

Synnytys ja sen jälkeiset tunnelmat

Synnytys jännitti minua etukäteen. Olin nimittäin todella huolissani siitä, miten vauva selviäisi synnytyksestä. Lisäksi pelkäsin, etten kestäisi supistuksia ollenkaan. Valmistauduin synnytykseen lukemalla siitä paljon; suosittelen muun muassa Kun synnytys pelottaa -kirjaa, vaikka ei kokisikaan varsinaista synnytyspelkoa. Keskustelin jonkin verran myös lähipiirin kokemuksista lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin, miten eri tavoin synnytys voi sujua. Kirjasin etukäteen synnytykseen liittyviä ajatuksiani ylös varsin perusteellisesti. Tarkoitukseni ei ollut käsikirjoittaa synnytystä, mutta uskon siihen, että perusteellinen valmistautuminen helpotti omaa oloani. Minulla latenssivaihe oli jokseenkin lyhyt ja koin supistukset lähinnä pienenä jomotuksena. Supistukset voimistuivat aamuyöllä ja jo aamulla istuskelinkin jumppapallon päällä samalla, kun katsoin Supernanny Suomea Katsomosta. Supistukset voimistuivat ja sännöllistyivät vähitellen - vauhditin niitä käymällä kävelyllä. En ollut he

Elossa - kunnes toisin todistetaan?

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä. Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia. Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ult