Siirry pääsisältöön

Nainen joka itkee kahvilassa

Kuka on nainen, joka itkee kahvilassa?
Se olen minä. Minä itken, kun somessa tutut ja ystävät kertovat olevansa raskaana. Minä itken, kun jälleen kerran menkat alkavat ja joudun hylkäämään vauvahaaveeni. Minä itken, koska minua pelottaa, ettei minusta koskaan tule äitiä. Minä itken, koska tätä asiaa en voi hallita omassa elämässäni. Minä itken, koska raskaustesti näyttää jälleen negatiivista.

Tänään on jälleen yhden yrityskierron toinen päivä. Aina on toivoa ennen kuin kuukautiset jälleen alkavat. Kai.

Ai niin, itken minä muuallakin kuin kahvilassa. Tänään muun muassa salilla. Sellaista on minun elämäni.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Herättikö tekstini ajatuksia? Kaipaatko vertaistukea? Kommentoi ja vaikuta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vessahätäviestintäpohdintaa

Laskettu aika lähestyy pikkuhiljaa ja ajatukset ovat jo vahvasti vauvassa. Päivät kuluvat miettien, onko vauva terve, miten hän nukkuu, onnistuuko imetys, miten synnytys ja siitä sekä raskaudesta palautuminen sujuvat ja miten minun hermoni kestävät mahdollisesti itkuisen vauvan kanssa. Varmaankin aika normaaleja ajatuksia ensisynnyttäjälle; voisin ainakin kuvitella näin. Olemme mieheni kanssa päättäneet, että käytämme vauvallamme kertakäyttövaippoja, mistä koen huonoa omaatunntoa. Niiden ympäristökuorma on todella suuri ja myös rahallisesti kestovaipat tulisivat edullisemmiksi. Kestovaippoihin perehtyminen tuntuu kuitenkin hankalalta, kun koko vauva-aika on muutenkin itselleni vielä täysi mysteeri. Olen kuitenkin hieman pohtinut, kokeilisinko vauvan kanssa vessahätäviestintää hieman kevennetysti. Lähinnä sillä tavalla, että yrittäisin käyttää vauvaa vessassa aina esimerkiksi nukkumisen ja syömisen jälkeen. Jos tämä sujuu ja opin lukemaan vauvan viestejä, voisin tietenkin käyttää hän...
2 kommenttia
Lue lisää

Muuttuva keho raskausaikana

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien...
2 kommenttia
Lue lisää

Vauva-arkea

Niinhän siinä kävi, että vauva tuli ja vei mukanaan. Nyt vasta hänen ollessaan noin kolmen kuukauden ikäinen minusta tuntuu siltä, että ehdin hetkeksi istahtaa blogin ääreen. Meidän vauvamme ei nimittäin ole ollut sitä mallia, joka pelkästään syö ja nukkuu. Päinvastoin, olen tehnyt ison työn ottaessani selvää, miten voin tukea hänen untaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoittelen tästä uniasiasta tarkemmin myöhemmin, sillä en usko olevani ainut sen kanssa kamppaileva vanhempi. Myös synnytyksestä ja siitä palautumisesta kerron vielä erikseen myöhemmin. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta synnytyksen sujuneen peloistani huolimatta hyvin; se oli ensisynnyttäjäksi varsin nopea ja lopputuloksena syliini laskettiin elävä vauva. Ja hän on aivan ihana! Synnytyksen jälkeen olin todella herkillä, sillä imetyksessä oli haasteita. Varmasti myös baby blues nosti päätään ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Kun soppaan lisätään vielä kipeä keho ja väsymys, voin todeta, että ei ole ...
Lähetä kommentti
Lue lisää