Siirry pääsisältöön

"No koskas te aiotte hankkia lapsia?"

Tämä teksti on sinulle, joka katsot oikeudeksesi tivata, koska minä aion "hankkia" lapsia.
En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä kysymystä enkä koskaan oikein tiedä, mitä siihen vastaisin. Aloitetaan siis ihan perusteista, eli siitä, miksi sinulla ei ole mitään oikeutta tiedustella tätä asiaa. En minäkään kahvipöydässä tivaa siskon kummin kaimalta, miten hänen seksielämänsä sujuu. Mikä oikeus hänellä puolestaan on tivata minun seksielämästäni? Ennen kuin seuraavan kerran möläytät hölmön, mukahauskan kysymyksesi tässä sinulle muutama ajatus pohdittavaksi:

1. Kysyt asiaa henkilöltä, joka ei halua lapsia.
2. Kysyt asiaa henkilöltä, joka ei voi saada lapsia.
3. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on juuri saanut keskenmenon.
4. Kysyt asiaa henkilöltä, jonka puoliso ei halua lapsia.
5. Kysyt asiaa henkilöltä, jonka puoliso ei voi saada lapsia.
6. Kysyt asiaa henkilöltä, jolla ei ole puolisoa.
7. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on vakavasti sairas.
8. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on juuri tullut raskaaksi eikä halua paljastaa asiaa ainakaan sinulle.
9. Kysyt asiaa henkilöltä, joka käy läpi lapsettomuushoitoja.
10. Tämä asia ei kuulu sinulle.

Ehkäpä seuraavan kerran jonkun tivatessa minulta lapsista, vastaan tuon viimeisen kohdan mukaisesti enkä mutise vaivaantuneena, että ei ole nyt sellainen asia ajankohtainen omassa elämässäni. Koska onhan se, mutta en halua käydä asiaa läpi ihan kaikkien kanssa.

Mitä sinä tekisit?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauva-arkea

Niinhän siinä kävi, että vauva tuli ja vei mukanaan. Nyt vasta hänen ollessaan noin kolmen kuukauden ikäinen minusta tuntuu siltä, että ehdin hetkeksi istahtaa blogin ääreen. Meidän vauvamme ei nimittäin ole ollut sitä mallia, joka pelkästään syö ja nukkuu. Päinvastoin, olen tehnyt ison työn ottaessani selvää, miten voin tukea hänen untaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoittelen tästä uniasiasta tarkemmin myöhemmin, sillä en usko olevani ainut sen kanssa kamppaileva vanhempi. Myös synnytyksestä ja siitä palautumisesta kerron vielä erikseen myöhemmin. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta synnytyksen sujuneen peloistani huolimatta hyvin; se oli ensisynnyttäjäksi varsin nopea ja lopputuloksena syliini laskettiin elävä vauva. Ja hän on aivan ihana! Synnytyksen jälkeen olin todella herkillä, sillä imetyksessä oli haasteita. Varmasti myös baby blues nosti päätään ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Kun soppaan lisätään vielä kipeä keho ja väsymys, voin todeta, että ei ole ...

Äitiys

Reilu vuosi sitten avauduin tänne, miten pahalta äitienpäivä tuntui äidiksi haluavasta. Vuosi sitten toukokuussa olin todella epätoivoinen ja ajattelin, etten koskaan saisi kokea äitiyttä. Vaikka moni lasta toivova joutuu sietämään epävarmuutta ja taistelemaan asian kanssa paljon itseäni pidempään, koin silti nuo ajat todella raskaiksi. Minä halusin todella paljon ädiksi ja oli kammottavaa, kun en tiennyt, toteutuisiko tämä toiveeni koskaan. Jos tätä lukee joku asian kanssa taisteleva, toivotan vilpittömästi sinulle jaksamista vaikeaan tilanteeseesi! Koen olevani onnekas saadessani olla meidän vauvamme äiti. Arkemme ei ole aina pelkkää onnea ja auvoa, mutta olen joka päivä kiitollinen lapsestani. On kunnia-asia saada olla hänelle äiti. Vaikka varmasti jokainen haluaa tehdä joitakin asioita eri tavalla kuin omat vanhempansa, toivon voivani omalle lapselleni välittää  yhtä vahvasti oman rakkauteni häneen kuin mitä minun vanhempani ovat minulle osoittaneet. Minun ei ole koskaan tarv...

Muuttuva keho raskausaikana

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien...