Siirry pääsisältöön

"No koskas te aiotte hankkia lapsia?"

Tämä teksti on sinulle, joka katsot oikeudeksesi tivata, koska minä aion "hankkia" lapsia.
En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä kysymystä enkä koskaan oikein tiedä, mitä siihen vastaisin. Aloitetaan siis ihan perusteista, eli siitä, miksi sinulla ei ole mitään oikeutta tiedustella tätä asiaa. En minäkään kahvipöydässä tivaa siskon kummin kaimalta, miten hänen seksielämänsä sujuu. Mikä oikeus hänellä puolestaan on tivata minun seksielämästäni? Ennen kuin seuraavan kerran möläytät hölmön, mukahauskan kysymyksesi tässä sinulle muutama ajatus pohdittavaksi:

1. Kysyt asiaa henkilöltä, joka ei halua lapsia.
2. Kysyt asiaa henkilöltä, joka ei voi saada lapsia.
3. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on juuri saanut keskenmenon.
4. Kysyt asiaa henkilöltä, jonka puoliso ei halua lapsia.
5. Kysyt asiaa henkilöltä, jonka puoliso ei voi saada lapsia.
6. Kysyt asiaa henkilöltä, jolla ei ole puolisoa.
7. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on vakavasti sairas.
8. Kysyt asiaa henkilöltä, joka on juuri tullut raskaaksi eikä halua paljastaa asiaa ainakaan sinulle.
9. Kysyt asiaa henkilöltä, joka käy läpi lapsettomuushoitoja.
10. Tämä asia ei kuulu sinulle.

Ehkäpä seuraavan kerran jonkun tivatessa minulta lapsista, vastaan tuon viimeisen kohdan mukaisesti enkä mutise vaivaantuneena, että ei ole nyt sellainen asia ajankohtainen omassa elämässäni. Koska onhan se, mutta en halua käydä asiaa läpi ihan kaikkien kanssa.

Mitä sinä tekisit?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaana?

Kuten  viimeksi  kirjoitin, poistuin gyneltä varovaisen toiveikkaana. Soitin heti miehelleni ja kerroin uutiset. Lisäsin kuitenkin heti perään, etten oikein usko koko raskauteen, sillä minusta ei tunnu siltä kuin olisin raskaana. Päätin kuitenkin tehdä kotiin päästyäni gynen kehotuksen mukaan raskaustestin, joka oli tietenkin taas negatiivinen. Minulla ei ollut enää kuin yksi raskaustesti ja muutama ovulaatiotesti jäljellä ja päätin, etten osta niitä lisää ennen kuin menkat ovat kunnolla myöhässä. Seuraavana aamuna tein ovulaatiotestin, sillä tiesin sen olevan käytössäni olevia RFSU:n raskaustestejä herkempi. Sekin oli kuitenkin negatiivinen. Niinpä päätin jättää koko testailun ja ylipäätään valmistautua kuukautisten tulemiseen viikonloppuna tai viimeistään seuraavana maanantaina. Juhannuksen vuoksi tein yhden ovulaatiotestin vielä juhannusaattona, mutta sekin oli negatiivinen. Olin melkeinpä kokonaan luopunut raskaustoiveistani, mutta aina pieni toivonkipinä silti nosti päätään sis

Synnytys ja sen jälkeiset tunnelmat

Synnytys jännitti minua etukäteen. Olin nimittäin todella huolissani siitä, miten vauva selviäisi synnytyksestä. Lisäksi pelkäsin, etten kestäisi supistuksia ollenkaan. Valmistauduin synnytykseen lukemalla siitä paljon; suosittelen muun muassa Kun synnytys pelottaa -kirjaa, vaikka ei kokisikaan varsinaista synnytyspelkoa. Keskustelin jonkin verran myös lähipiirin kokemuksista lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin, miten eri tavoin synnytys voi sujua. Kirjasin etukäteen synnytykseen liittyviä ajatuksiani ylös varsin perusteellisesti. Tarkoitukseni ei ollut käsikirjoittaa synnytystä, mutta uskon siihen, että perusteellinen valmistautuminen helpotti omaa oloani. Minulla latenssivaihe oli jokseenkin lyhyt ja koin supistukset lähinnä pienenä jomotuksena. Supistukset voimistuivat aamuyöllä ja jo aamulla istuskelinkin jumppapallon päällä samalla, kun katsoin Supernanny Suomea Katsomosta. Supistukset voimistuivat ja sännöllistyivät vähitellen - vauhditin niitä käymällä kävelyllä. En ollut he

Elossa - kunnes toisin todistetaan?

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä. Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia. Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ult