Siirry pääsisältöön

Pelko lapsettomuudesta

Suurin syy tämän blogin kirjoittamiseen on oma pelkoni lapsettomuudesta. Jättäessäni hormonaalisen ehkäisyn pois olin tietoinen, ettei raskaaksi tuleminen välttämättä onnistuisi heti. Kuitenkin samaan aikaan mielessäni olivat gynen varoitukset, että foolihapon syöminen kannattaa aloittaa jo paria kuukautta aiemmin, sillä raskaaksi voi tulla heti ensimmäisestä kierrosta. Lähipiirissäni on myös naisia, jotka ovat tulleet heti ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi. Niinpä jätin ehkäisyn pois ja aloin heti kuulostella omia olotilojani - entistä enemmän siinä vaiheessa, kun kuukautisia ei kuulunutkaan oletettuun aikaan ja kaikenlaisia uusia oireita ilmaantui jatkuvasti. Innoissani teinkiin kolme raskaustestiä lyhyen ajan sisällä, jotka kaikki olivat kuitenkin negatiivisia. Turhauttavinta on se, että monet oireet liittyvät sekä ovulaatioon, kuukautisten alkamiseen että alkuraskauteen.

Kun kuukautisia ei tiputtelua huolimatta ollut tullut pariin kuukauteen, suuntasin mietteliäänä gynen luokse. Ajattelin, että ehkä keholla kestää sopeutuminen jonkin aikaa - olivathan kuukautiseni silloin kymmenen vuotta sitten ennen hormonaalisen ehkäisyn aloittamista täysin säännölliset! En myöskään ollut toisessa kierrossa onnistunut kertaakaan löytämään ovulaatiota. Käytössäni oli ClearBluen digitaalinen ovulaatiotesti, joka näytti heti toisesta testipäivästä alkaen kohonnutta hedelmällisyyttä. Vaikka testasin ovulaatiota kyseisessä kierrossa tuplamäärän, ei huippua koskaan löytynyt. Myöhemmin kävi gynellä ilmi, että ovulaatio olikin ollut aivan kierron loppupäivinä, jolloin olin jo luopunut testaamisesta. Jälkikäteen myös luin, ettei näin pian hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta välttämättä kannata testata ovulaatiota.

Koska olen kuitenkin yli kolmenkymmenen ja tietoinen rajallisesta ajasta, halusin myös varmistaa, onko kaikki kunnossa mahdollista raskautta varten. Tähän mennessä olin syönyt foolihappoa jo lähes puolen vuoden ajan ja ottanut käyttöön myös greipin, maca-jauheen ja vehnänalkioöljyn monivitamiinien sekä kalaöljyn lisäksi, joita olin käyttänyt jo useita vuosia. Ajattelin, ettei noista olisi haittaakaan, vaikka tieteellisesti todistettua hyötyä esimerkiksi greipistä ei käsittääkseni ole olemassa. Sivuhuomautuksena lisättäköön vielä, että olen hoikka, en ole koskaan tupakoinut, käytän alkoholia todella vähän ja lisäksi syön terveellisesti ja liikun paljon (mutta en liikaa). Stressiä elämässäni on jonkin verran, mutta mielestäni pystyn hallitsemaan sen varsin hyvin.

Gyneltä poistuin loppujen lopuksi ristiriitaisissa tunnelmissa. Minulle tehtiin ultraäänitutkimus, jonka perusteella (sekä esimerkiksi runsaahkon karvankasvun ja tuohon ovulaation testaamiseen liittyvien ongelmien vuoksi) gyne varoitteli, että minulla saattaa olla PCOS, eli monirakkulaisten munasarjojen oireyhtymä. Ultrassa kuitenkin näkyi, että esimerkiksi ovulaatio oli tapahtunut kyseisen kierron aikana, minkä olin myös tuntenut. Ultra myös näytti siltä, että kuukautiset todennäköisesti alkaisivat viikon kuluessa niin kuin loppujen lopuksi kävikin.

Gyneltä sain ohjeeksi luopua ovulaation testaamisesta (koska tämä tuotti minulle stressiä) sekä yrittää unohtaa koko lapsiasian - helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi hän oli sitä mieltä, ettei tässä vaiheessa yritystä tehdä vielä mitään. Lasta pitää  yrittää vuoden verran ennen kuin mietitään muita vaihtoehtoja. Hän tosin sanoi, että voisin muutamaa kuukautta myöhemmin tulla jatkokäynnille, jolloin voitaisiin katsoa uudelleen munasarjojani. Joskus tämän gynen mukaan munasarjat saattavat nimittäin ikään kuin innostua heti hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja näyttää monirakkulaisilta, vaikka todellisuudessa asia ei näin olisikaan.

Missä siis nyt mennään? Olen pian menossa uudelle käynnille ja toivon saavani jonkin selvyyden tilanteeseeni. Kierrot ovat olleet yhä melko kummallisia, sillä edellinen kierto venähti myöhästyneen ovulaation vuoksi todella pitkäksi, kun taas sitä edellinen kierto oli ainoastaan kahden viikon mittainen. Ei oikein hyvältä vaikuta ja mietin koko ajan, tulenko ollenkaan raskaaksi tällaisessa tilanteeessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaana?

Kuten  viimeksi  kirjoitin, poistuin gyneltä varovaisen toiveikkaana. Soitin heti miehelleni ja kerroin uutiset. Lisäsin kuitenkin heti perään, etten oikein usko koko raskauteen, sillä minusta ei tunnu siltä kuin olisin raskaana. Päätin kuitenkin tehdä kotiin päästyäni gynen kehotuksen mukaan raskaustestin, joka oli tietenkin taas negatiivinen. Minulla ei ollut enää kuin yksi raskaustesti ja muutama ovulaatiotesti jäljellä ja päätin, etten osta niitä lisää ennen kuin menkat ovat kunnolla myöhässä. Seuraavana aamuna tein ovulaatiotestin, sillä tiesin sen olevan käytössäni olevia RFSU:n raskaustestejä herkempi. Sekin oli kuitenkin negatiivinen. Niinpä päätin jättää koko testailun ja ylipäätään valmistautua kuukautisten tulemiseen viikonloppuna tai viimeistään seuraavana maanantaina. Juhannuksen vuoksi tein yhden ovulaatiotestin vielä juhannusaattona, mutta sekin oli negatiivinen. Olin melkeinpä kokonaan luopunut raskaustoiveistani, mutta aina pieni toivonkipinä silti nosti päätään sis

Synnytys ja sen jälkeiset tunnelmat

Synnytys jännitti minua etukäteen. Olin nimittäin todella huolissani siitä, miten vauva selviäisi synnytyksestä. Lisäksi pelkäsin, etten kestäisi supistuksia ollenkaan. Valmistauduin synnytykseen lukemalla siitä paljon; suosittelen muun muassa Kun synnytys pelottaa -kirjaa, vaikka ei kokisikaan varsinaista synnytyspelkoa. Keskustelin jonkin verran myös lähipiirin kokemuksista lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin, miten eri tavoin synnytys voi sujua. Kirjasin etukäteen synnytykseen liittyviä ajatuksiani ylös varsin perusteellisesti. Tarkoitukseni ei ollut käsikirjoittaa synnytystä, mutta uskon siihen, että perusteellinen valmistautuminen helpotti omaa oloani. Minulla latenssivaihe oli jokseenkin lyhyt ja koin supistukset lähinnä pienenä jomotuksena. Supistukset voimistuivat aamuyöllä ja jo aamulla istuskelinkin jumppapallon päällä samalla, kun katsoin Supernanny Suomea Katsomosta. Supistukset voimistuivat ja sännöllistyivät vähitellen - vauhditin niitä käymällä kävelyllä. En ollut he

Elossa - kunnes toisin todistetaan?

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä. Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia. Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ult