Siirry pääsisältöön

Pelko lapsettomuudesta

Suurin syy tämän blogin kirjoittamiseen on oma pelkoni lapsettomuudesta. Jättäessäni hormonaalisen ehkäisyn pois olin tietoinen, ettei raskaaksi tuleminen välttämättä onnistuisi heti. Kuitenkin samaan aikaan mielessäni olivat gynen varoitukset, että foolihapon syöminen kannattaa aloittaa jo paria kuukautta aiemmin, sillä raskaaksi voi tulla heti ensimmäisestä kierrosta. Lähipiirissäni on myös naisia, jotka ovat tulleet heti ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi. Niinpä jätin ehkäisyn pois ja aloin heti kuulostella omia olotilojani - entistä enemmän siinä vaiheessa, kun kuukautisia ei kuulunutkaan oletettuun aikaan ja kaikenlaisia uusia oireita ilmaantui jatkuvasti. Innoissani teinkiin kolme raskaustestiä lyhyen ajan sisällä, jotka kaikki olivat kuitenkin negatiivisia. Turhauttavinta on se, että monet oireet liittyvät sekä ovulaatioon, kuukautisten alkamiseen että alkuraskauteen.

Kun kuukautisia ei tiputtelua huolimatta ollut tullut pariin kuukauteen, suuntasin mietteliäänä gynen luokse. Ajattelin, että ehkä keholla kestää sopeutuminen jonkin aikaa - olivathan kuukautiseni silloin kymmenen vuotta sitten ennen hormonaalisen ehkäisyn aloittamista täysin säännölliset! En myöskään ollut toisessa kierrossa onnistunut kertaakaan löytämään ovulaatiota. Käytössäni oli ClearBluen digitaalinen ovulaatiotesti, joka näytti heti toisesta testipäivästä alkaen kohonnutta hedelmällisyyttä. Vaikka testasin ovulaatiota kyseisessä kierrossa tuplamäärän, ei huippua koskaan löytynyt. Myöhemmin kävi gynellä ilmi, että ovulaatio olikin ollut aivan kierron loppupäivinä, jolloin olin jo luopunut testaamisesta. Jälkikäteen myös luin, ettei näin pian hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta välttämättä kannata testata ovulaatiota.

Koska olen kuitenkin yli kolmenkymmenen ja tietoinen rajallisesta ajasta, halusin myös varmistaa, onko kaikki kunnossa mahdollista raskautta varten. Tähän mennessä olin syönyt foolihappoa jo lähes puolen vuoden ajan ja ottanut käyttöön myös greipin, maca-jauheen ja vehnänalkioöljyn monivitamiinien sekä kalaöljyn lisäksi, joita olin käyttänyt jo useita vuosia. Ajattelin, ettei noista olisi haittaakaan, vaikka tieteellisesti todistettua hyötyä esimerkiksi greipistä ei käsittääkseni ole olemassa. Sivuhuomautuksena lisättäköön vielä, että olen hoikka, en ole koskaan tupakoinut, käytän alkoholia todella vähän ja lisäksi syön terveellisesti ja liikun paljon (mutta en liikaa). Stressiä elämässäni on jonkin verran, mutta mielestäni pystyn hallitsemaan sen varsin hyvin.

Gyneltä poistuin loppujen lopuksi ristiriitaisissa tunnelmissa. Minulle tehtiin ultraäänitutkimus, jonka perusteella (sekä esimerkiksi runsaahkon karvankasvun ja tuohon ovulaation testaamiseen liittyvien ongelmien vuoksi) gyne varoitteli, että minulla saattaa olla PCOS, eli monirakkulaisten munasarjojen oireyhtymä. Ultrassa kuitenkin näkyi, että esimerkiksi ovulaatio oli tapahtunut kyseisen kierron aikana, minkä olin myös tuntenut. Ultra myös näytti siltä, että kuukautiset todennäköisesti alkaisivat viikon kuluessa niin kuin loppujen lopuksi kävikin.

Gyneltä sain ohjeeksi luopua ovulaation testaamisesta (koska tämä tuotti minulle stressiä) sekä yrittää unohtaa koko lapsiasian - helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi hän oli sitä mieltä, ettei tässä vaiheessa yritystä tehdä vielä mitään. Lasta pitää  yrittää vuoden verran ennen kuin mietitään muita vaihtoehtoja. Hän tosin sanoi, että voisin muutamaa kuukautta myöhemmin tulla jatkokäynnille, jolloin voitaisiin katsoa uudelleen munasarjojani. Joskus tämän gynen mukaan munasarjat saattavat nimittäin ikään kuin innostua heti hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen ja näyttää monirakkulaisilta, vaikka todellisuudessa asia ei näin olisikaan.

Missä siis nyt mennään? Olen pian menossa uudelle käynnille ja toivon saavani jonkin selvyyden tilanteeseeni. Kierrot ovat olleet yhä melko kummallisia, sillä edellinen kierto venähti myöhästyneen ovulaation vuoksi todella pitkäksi, kun taas sitä edellinen kierto oli ainoastaan kahden viikon mittainen. Ei oikein hyvältä vaikuta ja mietin koko ajan, tulenko ollenkaan raskaaksi tällaisessa tilanteeessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauva-arkea

Niinhän siinä kävi, että vauva tuli ja vei mukanaan. Nyt vasta hänen ollessaan noin kolmen kuukauden ikäinen minusta tuntuu siltä, että ehdin hetkeksi istahtaa blogin ääreen. Meidän vauvamme ei nimittäin ole ollut sitä mallia, joka pelkästään syö ja nukkuu. Päinvastoin, olen tehnyt ison työn ottaessani selvää, miten voin tukea hänen untaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoittelen tästä uniasiasta tarkemmin myöhemmin, sillä en usko olevani ainut sen kanssa kamppaileva vanhempi. Myös synnytyksestä ja siitä palautumisesta kerron vielä erikseen myöhemmin. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta synnytyksen sujuneen peloistani huolimatta hyvin; se oli ensisynnyttäjäksi varsin nopea ja lopputuloksena syliini laskettiin elävä vauva. Ja hän on aivan ihana! Synnytyksen jälkeen olin todella herkillä, sillä imetyksessä oli haasteita. Varmasti myös baby blues nosti päätään ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Kun soppaan lisätään vielä kipeä keho ja väsymys, voin todeta, että ei ole ...

Äitiys

Reilu vuosi sitten avauduin tänne, miten pahalta äitienpäivä tuntui äidiksi haluavasta. Vuosi sitten toukokuussa olin todella epätoivoinen ja ajattelin, etten koskaan saisi kokea äitiyttä. Vaikka moni lasta toivova joutuu sietämään epävarmuutta ja taistelemaan asian kanssa paljon itseäni pidempään, koin silti nuo ajat todella raskaiksi. Minä halusin todella paljon ädiksi ja oli kammottavaa, kun en tiennyt, toteutuisiko tämä toiveeni koskaan. Jos tätä lukee joku asian kanssa taisteleva, toivotan vilpittömästi sinulle jaksamista vaikeaan tilanteeseesi! Koen olevani onnekas saadessani olla meidän vauvamme äiti. Arkemme ei ole aina pelkkää onnea ja auvoa, mutta olen joka päivä kiitollinen lapsestani. On kunnia-asia saada olla hänelle äiti. Vaikka varmasti jokainen haluaa tehdä joitakin asioita eri tavalla kuin omat vanhempansa, toivon voivani omalle lapselleni välittää  yhtä vahvasti oman rakkauteni häneen kuin mitä minun vanhempani ovat minulle osoittaneet. Minun ei ole koskaan tarv...

Muuttuva keho raskausaikana

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien...