Siirry pääsisältöön

"Kannattaisi ehkä tehdä raskaustesti."

Olin vähän aikaa sitten gynekologilla, sillä halusin selvittää syitä epäsäännölliseen kiertooni.
Minulla oli seurattu PCOS-epäilyä ja olin varma, että saisin nyt diagnoosin. Aluksi keskustelimme fiiliksistäni ja purskahdin tietenkin (taas kerran) itkuun kertoessani, miten raskaalta tuntuu, kun käytännössä joka viikko näen jonkun raskausilmoituksen somessa. Täytyy sanoa, että vaikka varmasti gynen elämässä on ihan tavallista kohdata minun kaltaisiani naisia, sain silti voimaa tästä keskustelustamme. Hän osasi kohdata minut ja minun tuskani eikä missään vaiheessa vähätellyt sitä, vaikka varmasti on kohdannut työssään paljon vaikeampia tilanteita. Häneltä saamaani tukea vaikeassa tilanteessa en toivottavasti koskaan unohda.

Gyne myös kyseli, olenko viime aikoina tehnyt raskaustestiä. Sanoin, etten enää tee niitä, sillä minulle tulee negatiivisesta testituloksesta niin paha mieli. Kerroin myös olevani sitä mieltä, että jos olisin raskaana, aivan varmasti tuntisin sen. Olinhan kokenut negatiivisissa kierroissa jos jonkinlaisia oireita. Lisäsin myös, ettei minulla tässä kierrossa ole ollut oireen oiretta.

Varsinaisen tutkimuksen aikana en halunnut edes katsoa monitorin tapahtumia. Tuijottelin kattoa ja seiniä sekä odotin. Tuntui, ettei tutkimus loppunut koskaan. Puolihuolimattomasti kuuntelin, miten kohdunkalvo on sentin paksuinen ja että se on hyvä tässä vaiheessa loppukiertoa. Ajatuksissani hymähdin, että sentään jotain positiivista tämän kaiken keskellä. Lopulta gyne rykäisi ja minä valmistauduin huonoihin uutisiin. Hän totesi munasarjojen olevan kunnossa ja sanoi, että minun kannattaisi ehkä kuitenkin tehdä raskaustesti. Gyne osoitti minulle kuvassa näkyvää "läikkää" ja sanoi, että tässä vaiheessa hän ei voi luvata minun olevan raskaana, mutta läikkä voi olla siitä merkki. Toki se voi olla myös jotain muutakin, sillä läikän koko oli kaksi millimetriä.

Olin tietenkin toivonut etukäteen käyntini tuloksen olevan se, ettei minusta löydy mitään vikaa ja että gyne näkee ultrassa "jotain" raskauteen viittavaa. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut siihen. Niinpä poistuin jälleen kerran gyneltä kyyneliä pidätelleen, mutta tällä kertaa ne olivat varovaisia toivon kyyneleitä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huonot vitsit

Olin viime viikolla neuvolassa.
Siellä terveydenhoitajani kyseli, miten meidän parisuhteemme jaksaa raskausaikana.
Oma raskauteni ei ole sujunut täysin ongelmitta, ja meitä ovat lisäksi koskettaneet lähipiirissä tapahtuneet ongelmat raskausaikana. Olen yleensä miettinyt itse valmiiksi asioita, joista neuvolassa on keskusteltu, mutta tällä kertaa huomasin, etten ollut juuri ajatellut parisuhteemme tilaa. Koen, että parisuhteemme voi varsin hyvin, mutta en ole erityisemmin miettinyt sitä. Olemme mieheni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mutta toki myös muista asioista. Kun kerroin miehelleni, etten oikein osannut vastata mitään terveydenhoitajan kysymykseen, hän totesi, että ainakin hänen huonot vitsinsä naurattavat minua huomattavasti aiempaa enemmän. Se on kyllä totta, sillä eilenkin nauroin vedet silmissä ihan todella typerälle jutulle niin paljon, etten meinannut saada happea. :D

Meidän kohdallamme ei voi puhua lapsettomuudesta, sillä loppuje…

Sairaalakassin pakkausta

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä.

Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Vaa…

Neuvola-ahdistusta

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen ollut tyytyväinen neuvolan terveydenhoitajaani. Mielestäni neuvolaan on ollut mukava mennä; etenkin sen jälkeen kun huomautukset alkuraskauden runsaasta painonnoususta jäivät pois lääkärin todettua, ettei painonnousussa ole mitään ongelmaa. Terveydenhoitajani on minua jonkin verran nuorempi, mutta mielestäni hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän ottaa sellaisista asioista selvää, joista on itse epävarma. Neuvolassa on ollut kaikin puolin mukava vaihtaa ajatuksia minua mietityttävistä asioista. Olenkin antanut terveydenhoitajalleni palautetta siitä, että mielestäni hän tekee hyvää työtä.

Viimeisin neuvolakäyntini oli kuitenkin hyvin erilainen, sillä en päässytkään oman terveydenhoitajani vastaanotolle. Myös seuraava käynti on varattu vieraalle terveydenhoitajalle, joka on kaiken lisäksi eri kuin tämä edellisen käyntini terkka. En yhtään pidä tästä tilanteesta, sillä joudun selostamaan asioita moneen kertaan, kun kyseessä on eri ammattilainen …