Siirry pääsisältöön

Elossa - kunnes toisin todistetaan?

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä.

Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia.

Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ultrissa juokseminen ennaltaehkäise mahdollista keskenmenoa millään tavalla. Vaikka keskenmeno tuliskin, ei "raskausmateriaali" (aivan järkyttävä sana, muuten) välttämättä tule heti pois. Niinpä ensimmäisessä varsinaisessa ultrassa saatetaankin todeta, että alkio on kuollut jo muutama viikko sitten. Tämän vuoksi haluaisin vielä kerran käydä varhaisultrassa katsomassa, onko alkio vielä elossa ja kehittynyt normaalisti.

Neuvolassakin kävin jo ensimmäistä kertaa. Mitään uutta tietoa en juurikaan saanut sieltä, sillä olin ottanut asioista selvää jo etukäteen. Pidin kuitenkin terveydenhoitajasta. Keskustelimme keskenmenoon liittyvästä huolestani, vaikka koen, ettei kukaan voi tässä tilanteessa sanoa minulle mitään lohduttavaa. On vain annettava ajan kulua ja toivottava parasta. Arvostin kuitenkin sitä, ettei terveydenhoitaja vähätellyt pelkoani ja todennut, että ei se pelon tunne koskaan lopu, vaikka raskaudesta selviäisinkin. Sellaisiakin kommentteja olen nimittäin saanut. En ollenkaan kyseenalaista niiden totuusarvoa, mutta koen tuollaiset kommentit todella ikäviksi eivätkä ne myöskään auta minua yhtään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huonot vitsit

Olin viime viikolla neuvolassa.
Siellä terveydenhoitajani kyseli, miten meidän parisuhteemme jaksaa raskausaikana.
Oma raskauteni ei ole sujunut täysin ongelmitta, ja meitä ovat lisäksi koskettaneet lähipiirissä tapahtuneet ongelmat raskausaikana. Olen yleensä miettinyt itse valmiiksi asioita, joista neuvolassa on keskusteltu, mutta tällä kertaa huomasin, etten ollut juuri ajatellut parisuhteemme tilaa. Koen, että parisuhteemme voi varsin hyvin, mutta en ole erityisemmin miettinyt sitä. Olemme mieheni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mutta toki myös muista asioista. Kun kerroin miehelleni, etten oikein osannut vastata mitään terveydenhoitajan kysymykseen, hän totesi, että ainakin hänen huonot vitsinsä naurattavat minua huomattavasti aiempaa enemmän. Se on kyllä totta, sillä eilenkin nauroin vedet silmissä ihan todella typerälle jutulle niin paljon, etten meinannut saada happea. :D

Meidän kohdallamme ei voi puhua lapsettomuudesta, sillä loppuje…

Sairaalakassin pakkausta

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä.

Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Vaa…

Neuvola-ahdistusta

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen ollut tyytyväinen neuvolan terveydenhoitajaani. Mielestäni neuvolaan on ollut mukava mennä; etenkin sen jälkeen kun huomautukset alkuraskauden runsaasta painonnoususta jäivät pois lääkärin todettua, ettei painonnousussa ole mitään ongelmaa. Terveydenhoitajani on minua jonkin verran nuorempi, mutta mielestäni hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän ottaa sellaisista asioista selvää, joista on itse epävarma. Neuvolassa on ollut kaikin puolin mukava vaihtaa ajatuksia minua mietityttävistä asioista. Olenkin antanut terveydenhoitajalleni palautetta siitä, että mielestäni hän tekee hyvää työtä.

Viimeisin neuvolakäyntini oli kuitenkin hyvin erilainen, sillä en päässytkään oman terveydenhoitajani vastaanotolle. Myös seuraava käynti on varattu vieraalle terveydenhoitajalle, joka on kaiken lisäksi eri kuin tämä edellisen käyntini terkka. En yhtään pidä tästä tilanteesta, sillä joudun selostamaan asioita moneen kertaan, kun kyseessä on eri ammattilainen …