Siirry pääsisältöön

Raskaudesta kertominen

Olin pitkään sitä mieltä, ettemme kerro raskaudesta kenellekään ennen toisen kolmanneksen alkua.
Pelkään todella paljon keskenmenoa enkä halunnut kertoa asiasta, jotta minun ei tarvitsisi kestää ihmisten kysymyksiä mahdollisen keskenmenon jälkeen. Järkeilin kuitenkin, että ihan yhtä vaikeaa minun olisi heidät kohdata, jos keskenmeno tulisi eivätkä läheiset tietäisi raskaudestani.

Olemme myös joutuneet joustamaan tässä asiassa, sillä olen kokenut kiusalliseksi tilanteet, joissa olisin muussa tapauksessa joutunut valehtelemaan tai keksimään tekosyitä toiminnalleni. Niinpä muutama ystävämme jo tietää raskaudestani samoin kuin sekä minun että mieheni perheet. Omalle äidille asiasta kertominen oli minusta todella vaikeaa, sillä jännitin hänen reaktiotaan. Joka kerta kertominen on tuntunut minusta vaikealta ja olen aina perään lisännyt, että keskenmenoriski on vielä kohtalainen. Myös onnittelujen vastaanottaminen on tuntunut todella vaikealta, sillä en oikein vielä uskalla iloita raskaudestani. Toivon vain, että kaikki menisi hyvin.

Aika moni lähimmäisistämme näin ollen jo tietää raskaudestani, mutta töihin en ole vielä puhunut asiasta mitään. Jos mahdollista, haluan odottaa ensimmäiseen varsinaiseen ultraan saakka. Mitään somepäivitystä en ole ajatellut missään vaiheessa tehdä, vaikka raskaus jatkuisikin normaalisti ja kaikki tuntuisi muutenkin menevän hyvin. Edes pikkuisen ultrakuvaa en halua jakaa kenellekään, vaikka pyydettäessä voin sitä toki näyttää.

Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on raskaudesta kertomisesta?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huonot vitsit

Olin viime viikolla neuvolassa.
Siellä terveydenhoitajani kyseli, miten meidän parisuhteemme jaksaa raskausaikana.
Oma raskauteni ei ole sujunut täysin ongelmitta, ja meitä ovat lisäksi koskettaneet lähipiirissä tapahtuneet ongelmat raskausaikana. Olen yleensä miettinyt itse valmiiksi asioita, joista neuvolassa on keskusteltu, mutta tällä kertaa huomasin, etten ollut juuri ajatellut parisuhteemme tilaa. Koen, että parisuhteemme voi varsin hyvin, mutta en ole erityisemmin miettinyt sitä. Olemme mieheni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mutta toki myös muista asioista. Kun kerroin miehelleni, etten oikein osannut vastata mitään terveydenhoitajan kysymykseen, hän totesi, että ainakin hänen huonot vitsinsä naurattavat minua huomattavasti aiempaa enemmän. Se on kyllä totta, sillä eilenkin nauroin vedet silmissä ihan todella typerälle jutulle niin paljon, etten meinannut saada happea. :D

Meidän kohdallamme ei voi puhua lapsettomuudesta, sillä loppuje…

Sairaalakassin pakkausta

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä.

Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Vaa…

Neuvola-ahdistusta

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen ollut tyytyväinen neuvolan terveydenhoitajaani. Mielestäni neuvolaan on ollut mukava mennä; etenkin sen jälkeen kun huomautukset alkuraskauden runsaasta painonnoususta jäivät pois lääkärin todettua, ettei painonnousussa ole mitään ongelmaa. Terveydenhoitajani on minua jonkin verran nuorempi, mutta mielestäni hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän ottaa sellaisista asioista selvää, joista on itse epävarma. Neuvolassa on ollut kaikin puolin mukava vaihtaa ajatuksia minua mietityttävistä asioista. Olenkin antanut terveydenhoitajalleni palautetta siitä, että mielestäni hän tekee hyvää työtä.

Viimeisin neuvolakäyntini oli kuitenkin hyvin erilainen, sillä en päässytkään oman terveydenhoitajani vastaanotolle. Myös seuraava käynti on varattu vieraalle terveydenhoitajalle, joka on kaiken lisäksi eri kuin tämä edellisen käyntini terkka. En yhtään pidä tästä tilanteesta, sillä joudun selostamaan asioita moneen kertaan, kun kyseessä on eri ammattilainen …