Olin pitkään sitä mieltä, ettemme kerro raskaudesta kenellekään ennen toisen kolmanneksen alkua.
Pelkään todella paljon keskenmenoa enkä halunnut kertoa asiasta, jotta minun ei tarvitsisi kestää ihmisten kysymyksiä mahdollisen keskenmenon jälkeen. Järkeilin kuitenkin, että ihan yhtä vaikeaa minun olisi heidät kohdata, jos keskenmeno tulisi eivätkä läheiset tietäisi raskaudestani.
Olemme myös joutuneet joustamaan tässä asiassa, sillä olen kokenut kiusalliseksi tilanteet, joissa olisin muussa tapauksessa joutunut valehtelemaan tai keksimään tekosyitä toiminnalleni. Niinpä muutama ystävämme jo tietää raskaudestani samoin kuin sekä minun että mieheni perheet. Omalle äidille asiasta kertominen oli minusta todella vaikeaa, sillä jännitin hänen reaktiotaan. Joka kerta kertominen on tuntunut minusta vaikealta ja olen aina perään lisännyt, että keskenmenoriski on vielä kohtalainen. Myös onnittelujen vastaanottaminen on tuntunut todella vaikealta, sillä en oikein vielä uskalla iloita raskaudestani. Toivon vain, että kaikki menisi hyvin.
Aika moni lähimmäisistämme näin ollen jo tietää raskaudestani, mutta töihin en ole vielä puhunut asiasta mitään. Jos mahdollista, haluan odottaa ensimmäiseen varsinaiseen ultraan saakka. Mitään somepäivitystä en ole ajatellut missään vaiheessa tehdä, vaikka raskaus jatkuisikin normaalisti ja kaikki tuntuisi muutenkin menevän hyvin. Edes pikkuisen ultrakuvaa en halua jakaa kenellekään, vaikka pyydettäessä voin sitä toki näyttää.
Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on raskaudesta kertomisesta?
Pelkään todella paljon keskenmenoa enkä halunnut kertoa asiasta, jotta minun ei tarvitsisi kestää ihmisten kysymyksiä mahdollisen keskenmenon jälkeen. Järkeilin kuitenkin, että ihan yhtä vaikeaa minun olisi heidät kohdata, jos keskenmeno tulisi eivätkä läheiset tietäisi raskaudestani.
Olemme myös joutuneet joustamaan tässä asiassa, sillä olen kokenut kiusalliseksi tilanteet, joissa olisin muussa tapauksessa joutunut valehtelemaan tai keksimään tekosyitä toiminnalleni. Niinpä muutama ystävämme jo tietää raskaudestani samoin kuin sekä minun että mieheni perheet. Omalle äidille asiasta kertominen oli minusta todella vaikeaa, sillä jännitin hänen reaktiotaan. Joka kerta kertominen on tuntunut minusta vaikealta ja olen aina perään lisännyt, että keskenmenoriski on vielä kohtalainen. Myös onnittelujen vastaanottaminen on tuntunut todella vaikealta, sillä en oikein vielä uskalla iloita raskaudestani. Toivon vain, että kaikki menisi hyvin.
Aika moni lähimmäisistämme näin ollen jo tietää raskaudestani, mutta töihin en ole vielä puhunut asiasta mitään. Jos mahdollista, haluan odottaa ensimmäiseen varsinaiseen ultraan saakka. Mitään somepäivitystä en ole ajatellut missään vaiheessa tehdä, vaikka raskaus jatkuisikin normaalisti ja kaikki tuntuisi muutenkin menevän hyvin. Edes pikkuisen ultrakuvaa en halua jakaa kenellekään, vaikka pyydettäessä voin sitä toki näyttää.
Millaisia kokemuksia ja ajatuksia teillä on raskaudesta kertomisesta?
Kommentit
Lähetä kommentti
Herättikö tekstini ajatuksia? Kaipaatko vertaistukea? Kommentoi ja vaikuta!