Reilu vuosi sitten avauduin tänne, miten pahalta äitienpäivä tuntui äidiksi haluavasta. Vuosi sitten toukokuussa olin todella epätoivoinen ja ajattelin, etten koskaan saisi kokea äitiyttä. Vaikka moni lasta toivova joutuu sietämään epävarmuutta ja taistelemaan asian kanssa paljon itseäni pidempään, koin silti nuo ajat todella raskaiksi. Minä halusin todella paljon ädiksi ja oli kammottavaa, kun en tiennyt, toteutuisiko tämä toiveeni koskaan. Jos tätä lukee joku asian kanssa taisteleva, toivotan vilpittömästi sinulle jaksamista vaikeaan tilanteeseesi!
Koen olevani onnekas saadessani olla meidän vauvamme äiti. Arkemme ei ole aina pelkkää onnea ja auvoa, mutta olen joka päivä kiitollinen lapsestani. On kunnia-asia saada olla hänelle äiti. Vaikka varmasti jokainen haluaa tehdä joitakin asioita eri tavalla kuin omat vanhempansa, toivon voivani omalle lapselleni välittää yhtä vahvasti oman rakkauteni häneen kuin mitä minun vanhempani ovat minulle osoittaneet. Minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä, rakastavatko minun vanhempani minua. Toivon, että se on yhtä itsestään selvää meidän lapsellemme. Olenkin heti alusta asti kertonut joka päivä vauvallemme, että äiti ja isä rakastavat häntä.
Äitiys on vaativaa, sillä maailma on täynnä eri vaihtoehtoja. Minäkin haluan lapselleni vain parasta, mutta sen parhaan vaihtoehdon valitseminen ei ole itsestään selvää. Tämä johtuu siitä, että harvat asiat ovat mustavalkoisia. En yritä olla täydellinen äiti, sillä mielestäni sellainen ei ole mahdollista. Voin vain tehdä parhaani ja toivoa, että se riittää. Onneksi lapsellani on myös isä, joten kaikki vastuu ei lepää ainoastaan minun harteillani.
Vaikka tällä hetkellä olenkin pääasiassa äiti, minulla on elämässäni myös muita rooleja. Olen myös vaimo, työntekijä, tytär ja miniä. Tällä hetkellä lapsemme tarpeet usein menevät omieni edelle, mutta yritän ehtiä pitää huolta myös itsestäni. Niinpä olen yrittänyt löytää aikaa myös esimerkiksi treenaamiselle, lukemiselle ja ihan vain olemiselle. Välillä se onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Pidän kuitenkin tärkeänä myös sitä, että äidin roolin lisäksi muistan myös muut roolini.
Mitä sinä ajattelet äitiydestä?
Koen olevani onnekas saadessani olla meidän vauvamme äiti. Arkemme ei ole aina pelkkää onnea ja auvoa, mutta olen joka päivä kiitollinen lapsestani. On kunnia-asia saada olla hänelle äiti. Vaikka varmasti jokainen haluaa tehdä joitakin asioita eri tavalla kuin omat vanhempansa, toivon voivani omalle lapselleni välittää yhtä vahvasti oman rakkauteni häneen kuin mitä minun vanhempani ovat minulle osoittaneet. Minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä, rakastavatko minun vanhempani minua. Toivon, että se on yhtä itsestään selvää meidän lapsellemme. Olenkin heti alusta asti kertonut joka päivä vauvallemme, että äiti ja isä rakastavat häntä.
Äitiys on vaativaa, sillä maailma on täynnä eri vaihtoehtoja. Minäkin haluan lapselleni vain parasta, mutta sen parhaan vaihtoehdon valitseminen ei ole itsestään selvää. Tämä johtuu siitä, että harvat asiat ovat mustavalkoisia. En yritä olla täydellinen äiti, sillä mielestäni sellainen ei ole mahdollista. Voin vain tehdä parhaani ja toivoa, että se riittää. Onneksi lapsellani on myös isä, joten kaikki vastuu ei lepää ainoastaan minun harteillani.
Vaikka tällä hetkellä olenkin pääasiassa äiti, minulla on elämässäni myös muita rooleja. Olen myös vaimo, työntekijä, tytär ja miniä. Tällä hetkellä lapsemme tarpeet usein menevät omieni edelle, mutta yritän ehtiä pitää huolta myös itsestäni. Niinpä olen yrittänyt löytää aikaa myös esimerkiksi treenaamiselle, lukemiselle ja ihan vain olemiselle. Välillä se onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Pidän kuitenkin tärkeänä myös sitä, että äidin roolin lisäksi muistan myös muut roolini.
Mitä sinä ajattelet äitiydestä?
Kommentit
Lähetä kommentti
Herättikö tekstini ajatuksia? Kaipaatko vertaistukea? Kommentoi ja vaikuta!