Siirry pääsisältöön

Vaikeat yöt

Tiesin, että raskauden loppupuolella yöt usein ovat hankalia.
Hyvää nukkumisasentoa on vaikea löytää ja pitää juosta vessasssa. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että ongelmat alkaisivat jo ensimmäisellä kolmanneksella! Silloin nimittäin kävin usein vessasssa, mutta sen lisäksi minua piinasivat alaselän ja lantion alueen kivut, jotka haittasivat todella paljon nukkumista. Otin fysioterapeutin suosituksesta avuksi perinteisen tyynyn polvien väliin ja lisäksi laitoin viikatun lakanan aluslakanan alle lantioni kohdalle. Nämä konstit helpottivat hieman nukkumistani, mutta oikeastaan kivut hävisivät vasta toisella kolmanneksella - vain palatakseen entistä voimakkaampina viimeiselle kolmannekselle! :D

Minua ovat jo yli kuukauden ajan vaivanneet yläselän kivut, joiden vuoksi olen käynyt myös raskausajan hieronnassa. Vielä reilu puolitoista viikkoa sitten tuntui siltä, että yläselässäni jokin lihas on suorastaan tulehtunut, kun se oli niin kovin kipeä. Illat ja yöt ovat todella vaikeita, kun hyvää asentoa ei kerta kaikkiaan löydy. Kaiken huippuna minua myös sattuu ylävatsaan päivittäin. Kipu ilmeisesti johtuu vatsalihasten erkautumisesta, mikä toki on luonnollista raskausaikana. Sen lisäksi lääkäri arveli myös närästyksen aiheuttavan oireita. Olen syönyt närästykseen päivittäin lääkkeitä jo noin  viikosta 15 alkaen; saa nähdä jatkuuko lääkekuurini aivan raskauden loppuun saakka.

Viimeiset pari  yötä minua ovat vaivanneet myös alaselän kivut. Kaikkiin selkäkipuihini käytän päivittäin kauratyynyä, joka toki hetkellisesti helpottaa oloa. Käsittääkseni alaselkää ei kuitenkaan ole hyvä hieroa vielä tässä vaiheessa raskautta, sillä se saattaa vaikuttaa synnytyksen käynnistymiseen. Niinpä en usko ihan  hetkessä saavani  helpotusta alaselän jumeihin, joskin ajattelin, että viimeistään viikosta 38 eteenpäin voisin pyytää sitäkin hierottavan. Yritän selvitä mahdollisimman pitkään ilman Panadolia, kun tässä raskausaikana on muista syistä tultu syötyä jo aivan tarpeeksi lääkkeitä. Luulen, että loppuvaiheessa pitää sekin konsti kuitenkin ottaa käyttöön, että saisin edes hieman nukuttua.

Joinakin öinä valvon kipujen vuoksi ja toisina sen vuoksi, etten kerta kaikkiaan saa unta. Sitten tietysti väsyttäisi, kun pitää nousta töihin. Että eipä tässä paljon "varastoon" nukuta ennen vauvan syntymää. Tosin eipä sellainen taida muutenkaan auttaa vauva-arjen väsymyksessä. Synnytyksessä olisi kuitenkin mukavaa olla hyvin levännyt, mutta se jäänee toiveajatteluksi.

Kuulostavatko minun kokemukseni tutuilta? Onko sinulla hyviä vinkkejä olon helpottamiseen?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Muuttuva keho raskausaikana

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien...

Vauva-arkea

Niinhän siinä kävi, että vauva tuli ja vei mukanaan. Nyt vasta hänen ollessaan noin kolmen kuukauden ikäinen minusta tuntuu siltä, että ehdin hetkeksi istahtaa blogin ääreen. Meidän vauvamme ei nimittäin ole ollut sitä mallia, joka pelkästään syö ja nukkuu. Päinvastoin, olen tehnyt ison työn ottaessani selvää, miten voin tukea hänen untaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoittelen tästä uniasiasta tarkemmin myöhemmin, sillä en usko olevani ainut sen kanssa kamppaileva vanhempi. Myös synnytyksestä ja siitä palautumisesta kerron vielä erikseen myöhemmin. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta synnytyksen sujuneen peloistani huolimatta hyvin; se oli ensisynnyttäjäksi varsin nopea ja lopputuloksena syliini laskettiin elävä vauva. Ja hän on aivan ihana! Synnytyksen jälkeen olin todella herkillä, sillä imetyksessä oli haasteita. Varmasti myös baby blues nosti päätään ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Kun soppaan lisätään vielä kipeä keho ja väsymys, voin todeta, että ei ole ...

Sairaalakassin pakkausta

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä. Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Va...