Siirry pääsisältöön

Vaikeat yöt

Tiesin, että raskauden loppupuolella yöt usein ovat hankalia.
Hyvää nukkumisasentoa on vaikea löytää ja pitää juosta vessasssa. Sitä en kuitenkaan osannut odottaa, että ongelmat alkaisivat jo ensimmäisellä kolmanneksella! Silloin nimittäin kävin usein vessasssa, mutta sen lisäksi minua piinasivat alaselän ja lantion alueen kivut, jotka haittasivat todella paljon nukkumista. Otin fysioterapeutin suosituksesta avuksi perinteisen tyynyn polvien väliin ja lisäksi laitoin viikatun lakanan aluslakanan alle lantioni kohdalle. Nämä konstit helpottivat hieman nukkumistani, mutta oikeastaan kivut hävisivät vasta toisella kolmanneksella - vain palatakseen entistä voimakkaampina viimeiselle kolmannekselle! :D

Minua ovat jo yli kuukauden ajan vaivanneet yläselän kivut, joiden vuoksi olen käynyt myös raskausajan hieronnassa. Vielä reilu puolitoista viikkoa sitten tuntui siltä, että yläselässäni jokin lihas on suorastaan tulehtunut, kun se oli niin kovin kipeä. Illat ja yöt ovat todella vaikeita, kun hyvää asentoa ei kerta kaikkiaan löydy. Kaiken huippuna minua myös sattuu ylävatsaan päivittäin. Kipu ilmeisesti johtuu vatsalihasten erkautumisesta, mikä toki on luonnollista raskausaikana. Sen lisäksi lääkäri arveli myös närästyksen aiheuttavan oireita. Olen syönyt närästykseen päivittäin lääkkeitä jo noin  viikosta 15 alkaen; saa nähdä jatkuuko lääkekuurini aivan raskauden loppuun saakka.

Viimeiset pari  yötä minua ovat vaivanneet myös alaselän kivut. Kaikkiin selkäkipuihini käytän päivittäin kauratyynyä, joka toki hetkellisesti helpottaa oloa. Käsittääkseni alaselkää ei kuitenkaan ole hyvä hieroa vielä tässä vaiheessa raskautta, sillä se saattaa vaikuttaa synnytyksen käynnistymiseen. Niinpä en usko ihan  hetkessä saavani  helpotusta alaselän jumeihin, joskin ajattelin, että viimeistään viikosta 38 eteenpäin voisin pyytää sitäkin hierottavan. Yritän selvitä mahdollisimman pitkään ilman Panadolia, kun tässä raskausaikana on muista syistä tultu syötyä jo aivan tarpeeksi lääkkeitä. Luulen, että loppuvaiheessa pitää sekin konsti kuitenkin ottaa käyttöön, että saisin edes hieman nukuttua.

Joinakin öinä valvon kipujen vuoksi ja toisina sen vuoksi, etten kerta kaikkiaan saa unta. Sitten tietysti väsyttäisi, kun pitää nousta töihin. Että eipä tässä paljon "varastoon" nukuta ennen vauvan syntymää. Tosin eipä sellainen taida muutenkaan auttaa vauva-arjen väsymyksessä. Synnytyksessä olisi kuitenkin mukavaa olla hyvin levännyt, mutta se jäänee toiveajatteluksi.

Kuulostavatko minun kokemukseni tutuilta? Onko sinulla hyviä vinkkejä olon helpottamiseen?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaana?

Kuten  viimeksi  kirjoitin, poistuin gyneltä varovaisen toiveikkaana. Soitin heti miehelleni ja kerroin uutiset. Lisäsin kuitenkin heti perään, etten oikein usko koko raskauteen, sillä minusta ei tunnu siltä kuin olisin raskaana. Päätin kuitenkin tehdä kotiin päästyäni gynen kehotuksen mukaan raskaustestin, joka oli tietenkin taas negatiivinen. Minulla ei ollut enää kuin yksi raskaustesti ja muutama ovulaatiotesti jäljellä ja päätin, etten osta niitä lisää ennen kuin menkat ovat kunnolla myöhässä. Seuraavana aamuna tein ovulaatiotestin, sillä tiesin sen olevan käytössäni olevia RFSU:n raskaustestejä herkempi. Sekin oli kuitenkin negatiivinen. Niinpä päätin jättää koko testailun ja ylipäätään valmistautua kuukautisten tulemiseen viikonloppuna tai viimeistään seuraavana maanantaina. Juhannuksen vuoksi tein yhden ovulaatiotestin vielä juhannusaattona, mutta sekin oli negatiivinen. Olin melkeinpä kokonaan luopunut raskaustoiveistani, mutta aina pieni toivonkipinä silti nosti päätään sis

Synnytys ja sen jälkeiset tunnelmat

Synnytys jännitti minua etukäteen. Olin nimittäin todella huolissani siitä, miten vauva selviäisi synnytyksestä. Lisäksi pelkäsin, etten kestäisi supistuksia ollenkaan. Valmistauduin synnytykseen lukemalla siitä paljon; suosittelen muun muassa Kun synnytys pelottaa -kirjaa, vaikka ei kokisikaan varsinaista synnytyspelkoa. Keskustelin jonkin verran myös lähipiirin kokemuksista lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin, miten eri tavoin synnytys voi sujua. Kirjasin etukäteen synnytykseen liittyviä ajatuksiani ylös varsin perusteellisesti. Tarkoitukseni ei ollut käsikirjoittaa synnytystä, mutta uskon siihen, että perusteellinen valmistautuminen helpotti omaa oloani. Minulla latenssivaihe oli jokseenkin lyhyt ja koin supistukset lähinnä pienenä jomotuksena. Supistukset voimistuivat aamuyöllä ja jo aamulla istuskelinkin jumppapallon päällä samalla, kun katsoin Supernanny Suomea Katsomosta. Supistukset voimistuivat ja sännöllistyivät vähitellen - vauhditin niitä käymällä kävelyllä. En ollut he

Elossa - kunnes toisin todistetaan?

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä. Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia. Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ult