Siirry pääsisältöön

Vauvan vaatteet ja tarvikkeet

Sanotaan, että vauva tuo tullessaan suuren tavaramäärän.
Tämä on mielestäni aivan totta! Innostuin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pikkuhiljaa ostamaan vauvalle vaatteita, minkä lisäksi niitä tuli iso pino äitiyspakkauksesta sekä ystäviltä. Luulin hankkineeni vaatteita varsin kohtuullisen määrän, mutta kun vihdoin pesin ja asettelin ne vauvan vaatekaappiin, totesin, että vaatteita on paljon. Vähempikin varmasti olisi riittänyt. Koen tästä huonoa omaatuntoa, sillä yritän tehdä hankintoja tarpeen enkä mielihalujen mukaan.

Itse olen huono ostamaan käytettyjä vaatteita täysin vierailta ihmisiltä, mutta tutuilta käytettyjen vaatteiden vastaanottaminen ei ole minulle ongelma. Se on ensinnäkin ekologista, sillä vaatteethan eivät pienellä vauvalla mene juuri miksikään. Tosin joidenkin merkkien vaatteiden laatu on niin heikkoa, että ne ovat jo lyhyenkin käytön jälkeen varsin nyppyyntyneitä. Toinen näkökulma käytettyjen vaatteiden suosimiseen on mielestäni myös se, että vaatteita on pesty useaan kertaan eikä niissä näin ollen ole enää valmistusprosessin aikana käytettyjä kemikaaleja. Ainakaan yhtä paljon kuin uusissa vaatteita. Vaatteita meillä kuitenkin on nyt niin vinot pinot useammassa eri koossa, että niitä emme mielestäni tarvitse enää enempää. Tietenkin vasta käytäntö osoittaa, millaiset vaatteet sopivat meidän vauvallemme ja mitkä minä koen käytössä parhaimmiksi. Osa vanhemmista nimittäin vannoo vetoketjujen, toiset neppareiden nimeen. Joidenkin mielestä terälliset potkupuvut ja -housut ovat ehdottomia, toiset inhoavat niitä. Näissäkään asioissa ei taida olla yhtä oikeaa tapaa, vaan eri ihmisillä on eri mieltymyksiä.

En ole ostanut raskausajalle juuri ollenkaan vaatteita. Sain hieman minua isompikokoiselta äidiltäni jotain hänen vaatteitaan lainaan ja toivon, että pärjään niillä ja muutamilla omilla vaatteillani koko raskausajan loppuun asti. Olenkin ostanut raskausajalle ainoastaan yhdet tekonahkalegginssit ja kolmet sukkahousut. Sen sijaan omat vaatteeni taipuvat huonosti imetykseen, joten sitä silmälläpitäen olen liivien lisäksi hankkinut itselleni muutamia imetysvaatteita. Ajattelin, että pääsen niillä alkuun ja pohdin sitten, mitä teen jatkossa.

Kun meillä on paljon, ehkä jopa liikaa, vaatteita vauvalle, olen muissa vauvan tavaroissa yrittänyt käyttää hankintaa. Vaunut ja turvakaukalon halusin ehdottomasti hankkia uusina turvallisuuden vuoksi, mutta sitten taas hoitopöytä ja pinnasänky on hankittu käytettyinä. Mielestäni on järkevää hankkia mahdollisimman paljon tavaroita käytettyinä, mutta myös miettiä tarkasti, mitkä kaikki tavarat todella ovat tarpeellisia. Tiedän, että osa kokee hoitopöydän turhakkeeksi, mutta me halusimme hankkia sellaisen ihan jo oman ergonomiamme vuoksi. Sen sijaan meillä ei ole esimerkiksi ammetta, koska haluan ensin nähdä, pärjäämmekö ilman sitä. Pienen vauvan kun voi kylvettää lavuaarissa tai pesuvadissakin. Ostamme ammeen, mikäli sille on todella tarvetta. Samasta syystä meillä ei myöskään ole leikkimattoa eikä esimerkiksi unipesää. Sitterin ja syöttötuolin saimme; muuten olisimme hankkineet syöttötuolin vasta myöhemmin. Hoitolaukun olisin mielelläni ostanut käytettynä, mutta en löytänyt sopivaa tai sitten myyjä ei vastannut yhteydenottooni. Totesin muutenkin, että niiden hinta käytettynä saattoi vastata uuden laukun hintaa.

En itse ole kovinkaan innostunut pehmoleluista, mutta meidän vauvamme on jo saanut niitä ja muutamia muita leluja lahjaksi. Onneksi leluja on vielä varsin pieni määrä, sillä lähtökohtaisesti ajattelen, että niitäkin kannattaa hankkia vasta sitten, kun niille on oikeasti tarvetta ja tiedämme, millaisista leluista vauvamme innostuu. Tutteja olen ostanut kahta eri mallia ja materiaalia varastoon, jos sellaisille tulee tarvetta. Minulla on vauvalle hankittuna myös lasinen tuttipullo, sillä yritän välttää muovia astioissa. Mietin, että myöhemmin kiinteisiin ruokiin siirryttäessä joudun kuitenkin varmaan taipumaan silikonisiin lusikoihin. Jostain nimittäin luin, että tavallinen lusikka saattaa olla liian kova vauvan ikenille.

En ole itse ostanut ollenkaan vaippoja, mutta saimme niitä lahjaksi. Lisäksi olen hankkinut alipaineella toimivan rintapumpun, sillä ajattelin kokeilla sitä ennen muihin, tyyriimpiin malleihin turvautumista. Voi olla, että tuo alipainepumppu riittää minulle tai ettei imetys ylipäätään jostain syystä onnistu. Lisäksi olen äitiyspakkauksen mukana tulleiden liivinsuojien lisäksi hankkinut toisenmalliset kestoliivinsuojat. Sain lahjaksi myös kertakäyttöisiä, mutta toivon ihan ympäristön vuoksi, että kestot sopisivat paremmin minun käyttööni. Lisäksi hankin biohajoavia vanupuikkoja vauvan napatyngän puhdistamiseen. Käytän itse kestovanulappuja, mutta mielestäni ne ovat turhan kovat vauvan herkälle iholle. Niinpä hänen silmänsä puhdistuvat kertakäyttöisillä vanulapuilla, ellen löydä superpehmeitä kestoja. Lisäksi olen ostanut kosteuspyyhkeitä ja harsoja vauvalle.

Toivoisin kovasti, ettei vauvallemme ostettaisi tavaroita vain ostamisen tai lahjojen antamisen ilosta. Yritän itse aina etukäteen kysellä, millaiselle lahjalle voisi olla käyttöä ja minusta olisi mahtavaa, jos myös muut toimisivat samoin. Kaikista käytännöllisintä minusta olisi antaa rahaa, sillä tulevaisuudessa edessä on turvaistuimen ostaminen kaukalon jäädessä pieneksi. Rahaa voisi käyttää myös esimerkiksi harrastuksiin. Koska tiedän, etteivät kaikki kuitenkaan halua antaa rahaa, olen myös kirjannut ylös muutamia tulevia hankintoja, joita vauvalle voi tehdä. Niihin kuuluvat esimerkiksi pehmokirjat ja ne jo aiemmin mainitsemani silikonilusikat. Pahin painajaiseni on meidän käyttöömme turhat tavarat, joista eroon pääseminen on työn ja tuskan alla. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä siivosin juuri vähän aikaa sitten kaappeja ja tyhjensin vauvan huonetta hänen tavaroidensa ja kalusteidensa tieltä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauva-arkea

Niinhän siinä kävi, että vauva tuli ja vei mukanaan. Nyt vasta hänen ollessaan noin kolmen kuukauden ikäinen minusta tuntuu siltä, että ehdin hetkeksi istahtaa blogin ääreen. Meidän vauvamme ei nimittäin ole ollut sitä mallia, joka pelkästään syö ja nukkuu. Päinvastoin, olen tehnyt ison työn ottaessani selvää, miten voin tukea hänen untaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoittelen tästä uniasiasta tarkemmin myöhemmin, sillä en usko olevani ainut sen kanssa kamppaileva vanhempi. Myös synnytyksestä ja siitä palautumisesta kerron vielä erikseen myöhemmin. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta synnytyksen sujuneen peloistani huolimatta hyvin; se oli ensisynnyttäjäksi varsin nopea ja lopputuloksena syliini laskettiin elävä vauva. Ja hän on aivan ihana! Synnytyksen jälkeen olin todella herkillä, sillä imetyksessä oli haasteita. Varmasti myös baby blues nosti päätään ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Kun soppaan lisätään vielä kipeä keho ja väsymys, voin todeta, että ei ole ...

Äitiys

Reilu vuosi sitten avauduin tänne, miten pahalta äitienpäivä tuntui äidiksi haluavasta. Vuosi sitten toukokuussa olin todella epätoivoinen ja ajattelin, etten koskaan saisi kokea äitiyttä. Vaikka moni lasta toivova joutuu sietämään epävarmuutta ja taistelemaan asian kanssa paljon itseäni pidempään, koin silti nuo ajat todella raskaiksi. Minä halusin todella paljon ädiksi ja oli kammottavaa, kun en tiennyt, toteutuisiko tämä toiveeni koskaan. Jos tätä lukee joku asian kanssa taisteleva, toivotan vilpittömästi sinulle jaksamista vaikeaan tilanteeseesi! Koen olevani onnekas saadessani olla meidän vauvamme äiti. Arkemme ei ole aina pelkkää onnea ja auvoa, mutta olen joka päivä kiitollinen lapsestani. On kunnia-asia saada olla hänelle äiti. Vaikka varmasti jokainen haluaa tehdä joitakin asioita eri tavalla kuin omat vanhempansa, toivon voivani omalle lapselleni välittää  yhtä vahvasti oman rakkauteni häneen kuin mitä minun vanhempani ovat minulle osoittaneet. Minun ei ole koskaan tarv...

Muuttuva keho raskausaikana

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien...