Siirry pääsisältöön

Vauvan vaatteet ja tarvikkeet

Sanotaan, että vauva tuo tullessaan suuren tavaramäärän.
Tämä on mielestäni aivan totta! Innostuin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pikkuhiljaa ostamaan vauvalle vaatteita, minkä lisäksi niitä tuli iso pino äitiyspakkauksesta sekä ystäviltä. Luulin hankkineeni vaatteita varsin kohtuullisen määrän, mutta kun vihdoin pesin ja asettelin ne vauvan vaatekaappiin, totesin, että vaatteita on paljon. Vähempikin varmasti olisi riittänyt. Koen tästä huonoa omaatuntoa, sillä yritän tehdä hankintoja tarpeen enkä mielihalujen mukaan.

Itse olen huono ostamaan käytettyjä vaatteita täysin vierailta ihmisiltä, mutta tutuilta käytettyjen vaatteiden vastaanottaminen ei ole minulle ongelma. Se on ensinnäkin ekologista, sillä vaatteethan eivät pienellä vauvalla mene juuri miksikään. Tosin joidenkin merkkien vaatteiden laatu on niin heikkoa, että ne ovat jo lyhyenkin käytön jälkeen varsin nyppyyntyneitä. Toinen näkökulma käytettyjen vaatteiden suosimiseen on mielestäni myös se, että vaatteita on pesty useaan kertaan eikä niissä näin ollen ole enää valmistusprosessin aikana käytettyjä kemikaaleja. Ainakaan yhtä paljon kuin uusissa vaatteita. Vaatteita meillä kuitenkin on nyt niin vinot pinot useammassa eri koossa, että niitä emme mielestäni tarvitse enää enempää. Tietenkin vasta käytäntö osoittaa, millaiset vaatteet sopivat meidän vauvallemme ja mitkä minä koen käytössä parhaimmiksi. Osa vanhemmista nimittäin vannoo vetoketjujen, toiset neppareiden nimeen. Joidenkin mielestä terälliset potkupuvut ja -housut ovat ehdottomia, toiset inhoavat niitä. Näissäkään asioissa ei taida olla yhtä oikeaa tapaa, vaan eri ihmisillä on eri mieltymyksiä.

En ole ostanut raskausajalle juuri ollenkaan vaatteita. Sain hieman minua isompikokoiselta äidiltäni jotain hänen vaatteitaan lainaan ja toivon, että pärjään niillä ja muutamilla omilla vaatteillani koko raskausajan loppuun asti. Olenkin ostanut raskausajalle ainoastaan yhdet tekonahkalegginssit ja kolmet sukkahousut. Sen sijaan omat vaatteeni taipuvat huonosti imetykseen, joten sitä silmälläpitäen olen liivien lisäksi hankkinut itselleni muutamia imetysvaatteita. Ajattelin, että pääsen niillä alkuun ja pohdin sitten, mitä teen jatkossa.

Kun meillä on paljon, ehkä jopa liikaa, vaatteita vauvalle, olen muissa vauvan tavaroissa yrittänyt käyttää hankintaa. Vaunut ja turvakaukalon halusin ehdottomasti hankkia uusina turvallisuuden vuoksi, mutta sitten taas hoitopöytä ja pinnasänky on hankittu käytettyinä. Mielestäni on järkevää hankkia mahdollisimman paljon tavaroita käytettyinä, mutta myös miettiä tarkasti, mitkä kaikki tavarat todella ovat tarpeellisia. Tiedän, että osa kokee hoitopöydän turhakkeeksi, mutta me halusimme hankkia sellaisen ihan jo oman ergonomiamme vuoksi. Sen sijaan meillä ei ole esimerkiksi ammetta, koska haluan ensin nähdä, pärjäämmekö ilman sitä. Pienen vauvan kun voi kylvettää lavuaarissa tai pesuvadissakin. Ostamme ammeen, mikäli sille on todella tarvetta. Samasta syystä meillä ei myöskään ole leikkimattoa eikä esimerkiksi unipesää. Sitterin ja syöttötuolin saimme; muuten olisimme hankkineet syöttötuolin vasta myöhemmin. Hoitolaukun olisin mielelläni ostanut käytettynä, mutta en löytänyt sopivaa tai sitten myyjä ei vastannut yhteydenottooni. Totesin muutenkin, että niiden hinta käytettynä saattoi vastata uuden laukun hintaa.

En itse ole kovinkaan innostunut pehmoleluista, mutta meidän vauvamme on jo saanut niitä ja muutamia muita leluja lahjaksi. Onneksi leluja on vielä varsin pieni määrä, sillä lähtökohtaisesti ajattelen, että niitäkin kannattaa hankkia vasta sitten, kun niille on oikeasti tarvetta ja tiedämme, millaisista leluista vauvamme innostuu. Tutteja olen ostanut kahta eri mallia ja materiaalia varastoon, jos sellaisille tulee tarvetta. Minulla on vauvalle hankittuna myös lasinen tuttipullo, sillä yritän välttää muovia astioissa. Mietin, että myöhemmin kiinteisiin ruokiin siirryttäessä joudun kuitenkin varmaan taipumaan silikonisiin lusikoihin. Jostain nimittäin luin, että tavallinen lusikka saattaa olla liian kova vauvan ikenille.

En ole itse ostanut ollenkaan vaippoja, mutta saimme niitä lahjaksi. Lisäksi olen hankkinut alipaineella toimivan rintapumpun, sillä ajattelin kokeilla sitä ennen muihin, tyyriimpiin malleihin turvautumista. Voi olla, että tuo alipainepumppu riittää minulle tai ettei imetys ylipäätään jostain syystä onnistu. Lisäksi olen äitiyspakkauksen mukana tulleiden liivinsuojien lisäksi hankkinut toisenmalliset kestoliivinsuojat. Sain lahjaksi myös kertakäyttöisiä, mutta toivon ihan ympäristön vuoksi, että kestot sopisivat paremmin minun käyttööni. Lisäksi hankin biohajoavia vanupuikkoja vauvan napatyngän puhdistamiseen. Käytän itse kestovanulappuja, mutta mielestäni ne ovat turhan kovat vauvan herkälle iholle. Niinpä hänen silmänsä puhdistuvat kertakäyttöisillä vanulapuilla, ellen löydä superpehmeitä kestoja. Lisäksi olen ostanut kosteuspyyhkeitä ja harsoja vauvalle.

Toivoisin kovasti, ettei vauvallemme ostettaisi tavaroita vain ostamisen tai lahjojen antamisen ilosta. Yritän itse aina etukäteen kysellä, millaiselle lahjalle voisi olla käyttöä ja minusta olisi mahtavaa, jos myös muut toimisivat samoin. Kaikista käytännöllisintä minusta olisi antaa rahaa, sillä tulevaisuudessa edessä on turvaistuimen ostaminen kaukalon jäädessä pieneksi. Rahaa voisi käyttää myös esimerkiksi harrastuksiin. Koska tiedän, etteivät kaikki kuitenkaan halua antaa rahaa, olen myös kirjannut ylös muutamia tulevia hankintoja, joita vauvalle voi tehdä. Niihin kuuluvat esimerkiksi pehmokirjat ja ne jo aiemmin mainitsemani silikonilusikat. Pahin painajaiseni on meidän käyttöömme turhat tavarat, joista eroon pääseminen on työn ja tuskan alla. Tiedän tämän kokemuksesta, sillä siivosin juuri vähän aikaa sitten kaappeja ja tyhjensin vauvan huonetta hänen tavaroidensa ja kalusteidensa tieltä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskaana?

Kuten  viimeksi  kirjoitin, poistuin gyneltä varovaisen toiveikkaana. Soitin heti miehelleni ja kerroin uutiset. Lisäsin kuitenkin heti perään, etten oikein usko koko raskauteen, sillä minusta ei tunnu siltä kuin olisin raskaana. Päätin kuitenkin tehdä kotiin päästyäni gynen kehotuksen mukaan raskaustestin, joka oli tietenkin taas negatiivinen. Minulla ei ollut enää kuin yksi raskaustesti ja muutama ovulaatiotesti jäljellä ja päätin, etten osta niitä lisää ennen kuin menkat ovat kunnolla myöhässä. Seuraavana aamuna tein ovulaatiotestin, sillä tiesin sen olevan käytössäni olevia RFSU:n raskaustestejä herkempi. Sekin oli kuitenkin negatiivinen. Niinpä päätin jättää koko testailun ja ylipäätään valmistautua kuukautisten tulemiseen viikonloppuna tai viimeistään seuraavana maanantaina. Juhannuksen vuoksi tein yhden ovulaatiotestin vielä juhannusaattona, mutta sekin oli negatiivinen. Olin melkeinpä kokonaan luopunut raskaustoiveistani, mutta aina pieni toivonkipinä silti nosti päätään sis

Synnytys ja sen jälkeiset tunnelmat

Synnytys jännitti minua etukäteen. Olin nimittäin todella huolissani siitä, miten vauva selviäisi synnytyksestä. Lisäksi pelkäsin, etten kestäisi supistuksia ollenkaan. Valmistauduin synnytykseen lukemalla siitä paljon; suosittelen muun muassa Kun synnytys pelottaa -kirjaa, vaikka ei kokisikaan varsinaista synnytyspelkoa. Keskustelin jonkin verran myös lähipiirin kokemuksista lähinnä sen vuoksi, että ymmärtäisin, miten eri tavoin synnytys voi sujua. Kirjasin etukäteen synnytykseen liittyviä ajatuksiani ylös varsin perusteellisesti. Tarkoitukseni ei ollut käsikirjoittaa synnytystä, mutta uskon siihen, että perusteellinen valmistautuminen helpotti omaa oloani. Minulla latenssivaihe oli jokseenkin lyhyt ja koin supistukset lähinnä pienenä jomotuksena. Supistukset voimistuivat aamuyöllä ja jo aamulla istuskelinkin jumppapallon päällä samalla, kun katsoin Supernanny Suomea Katsomosta. Supistukset voimistuivat ja sännöllistyivät vähitellen - vauhditin niitä käymällä kävelyllä. En ollut he

Elossa - kunnes toisin todistetaan?

Kävimme vähän aikaa sitten varhaisultrassa, jossa löytyi pienen pieni alkio, jonka sydän löi. Olin aivan varma, että purskahtaisin vuolaaseen itkuun ultrassa. Kävi kuitenkin niin, että kuuntelin sydänäänet ja katselin kaveria ruudulta täysin tyynenä. Totesin ääneen, että no ainakin sydän lyö. Keskenmenoriski on alle kymmenen prosenttia sen jälkeen, kun ultrassa on löydetty syke. Silti koko ajan mietin, vieläkö tyyppi on hengissä. Raskausoireet tulevat ja menevät. Aluksi minulla ei ollut yhtään nälkä ja paino putosi. Pahimmat raskausoireeni olivat järkyttävä janon tunne, vessassa ravaaminen sekä menkkamaiset vatsakivut. Kuudennella viikolla puolestaan alkoi hillitön nälän tunne, joka jatkuu yhä. Syön aivan koko ajan, minkä vuoksi myös painoni on noussut. Eilen alkoivat myös pistelevät vatsakivut. Minulla on myös kuvotuksen tunnetta aina välillä; eniten silloin, jos edellisestä ruokailusta on kulunut yli kolme tuntia. Varasin itselleni jo uuden varhaisultra-ajan. Tiedostan, ettei ult