Siirry pääsisältöön

Neuvola-ahdistusta

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen ollut tyytyväinen neuvolan terveydenhoitajaani. Mielestäni neuvolaan on ollut mukava mennä; etenkin sen jälkeen kun huomautukset alkuraskauden runsaasta painonnoususta jäivät pois lääkärin todettua, ettei painonnousussa ole mitään ongelmaa. Terveydenhoitajani on minua jonkin verran nuorempi, mutta mielestäni hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän ottaa sellaisista asioista selvää, joista on itse epävarma. Neuvolassa on ollut kaikin puolin mukava vaihtaa ajatuksia minua mietityttävistä asioista. Olenkin antanut terveydenhoitajalleni palautetta siitä, että mielestäni hän tekee hyvää työtä.

Viimeisin neuvolakäyntini oli kuitenkin hyvin erilainen, sillä en päässytkään oman terveydenhoitajani vastaanotolle. Myös seuraava käynti on varattu vieraalle terveydenhoitajalle, joka on kaiken lisäksi eri kuin tämä edellisen käyntini terkka. En yhtään pidä tästä tilanteesta, sillä joudun selostamaan asioita moneen kertaan, kun kyseessä on eri ammattilainen kuin  yleensä. Lisäksi huomasin viimeksi, ettei minua oikein huvittanut keskustella minua mietityttävistä asioista. Sinänsä toisen terveydenhoitajan ammattitaidossa ei tietenkään ollut mitään vikaa, mutta huomasin silti tilanteen olevan itselleni epävarmuutta aiheuttava. Vaikka minulla ei edes ollut mitään kovin suuria huolenaiheita, olin yllätyksekseni todella pahoillani terveydenhoitajan vaihtumisesta. Kaikkein ikävimmältä tuntuu se mahdollisuus, että todennäköisesti kotikäynnillekin meille tulee aivan vieras ihminen. Koti on hyvin henkilökohtainen paikka ja uskon olevani aika herkillä synnytyksen jälkeen vastasyntyneen kanssa. Siinä tilanteessa olisi todella tärkeää, että tuttu terveydenhoitaja tulisi käymään.

Olen ystäviltäni kuullut, että aika monellakin on ollut terveydenhoitajissa vaihtuvuutta sekä raskausaikana että lapsen synnyttyä. Tilanteet toki muuttuvat ja se on ymmärrettävää. Silti tekisi mieli huutaa neuvolassa, että ette te voi tehdä näin just mulle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauva-arkea

Niinhän siinä kävi, että vauva tuli ja vei mukanaan. Nyt vasta hänen ollessaan noin kolmen kuukauden ikäinen minusta tuntuu siltä, että ehdin hetkeksi istahtaa blogin ääreen. Meidän vauvamme ei nimittäin ole ollut sitä mallia, joka pelkästään syö ja nukkuu. Päinvastoin, olen tehnyt ison työn ottaessani selvää, miten voin tukea hänen untaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjoittelen tästä uniasiasta tarkemmin myöhemmin, sillä en usko olevani ainut sen kanssa kamppaileva vanhempi. Myös synnytyksestä ja siitä palautumisesta kerron vielä erikseen myöhemmin. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta synnytyksen sujuneen peloistani huolimatta hyvin; se oli ensisynnyttäjäksi varsin nopea ja lopputuloksena syliini laskettiin elävä vauva. Ja hän on aivan ihana! Synnytyksen jälkeen olin todella herkillä, sillä imetyksessä oli haasteita. Varmasti myös baby blues nosti päätään ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana. Kun soppaan lisätään vielä kipeä keho ja väsymys, voin todeta, että ei ole ...

Äitiys

Reilu vuosi sitten avauduin tänne, miten pahalta äitienpäivä tuntui äidiksi haluavasta. Vuosi sitten toukokuussa olin todella epätoivoinen ja ajattelin, etten koskaan saisi kokea äitiyttä. Vaikka moni lasta toivova joutuu sietämään epävarmuutta ja taistelemaan asian kanssa paljon itseäni pidempään, koin silti nuo ajat todella raskaiksi. Minä halusin todella paljon ädiksi ja oli kammottavaa, kun en tiennyt, toteutuisiko tämä toiveeni koskaan. Jos tätä lukee joku asian kanssa taisteleva, toivotan vilpittömästi sinulle jaksamista vaikeaan tilanteeseesi! Koen olevani onnekas saadessani olla meidän vauvamme äiti. Arkemme ei ole aina pelkkää onnea ja auvoa, mutta olen joka päivä kiitollinen lapsestani. On kunnia-asia saada olla hänelle äiti. Vaikka varmasti jokainen haluaa tehdä joitakin asioita eri tavalla kuin omat vanhempansa, toivon voivani omalle lapselleni välittää  yhtä vahvasti oman rakkauteni häneen kuin mitä minun vanhempani ovat minulle osoittaneet. Minun ei ole koskaan tarv...

Muuttuva keho raskausaikana

Tänään meni rikki jo 16:n raskauskilon raja. Painoin ennen raskautta hieman reilut 50 kiloa, joten tämä painonnousu tuntuu aika hurjalta. Ajattelin ennen raskaaksi tulemistani, että raskausaikana söisin samalla tavalla kuin aiemmminkin; en joka suupalaa tarkkaillen, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisesti. Tämä ajatus lensi kuitenkin ulos ikkunasta lähes saman tien, sillä minulla oli alkuraskaudesta koko ajan aivan järkyttävä nälkä, johon ei auttanut kuin todella rasvainen ja epäterveellinen ruoka. Myös annoskokoni kasvoivat, ja lisäksi söin lähes tuplamäärän aterioita aikaisempaan verrattuna. Juttelin neuvolassakin siitä, että nälkä ei ole "normaalia" nälkää, jota aikuinen ihminen kyllä sietää tiettyyn pisteeseen asti. Minun nälkäni nimittäin oli aivan sietämätöntä ja minulle tuli todella huono olo, jos en saanut heti ruokaa. Ja paljon. Toisella kolmanneksella nälän tunne onneksi normalisoitui. Vatsa minulla alkoi kasvaa hyvin nopeasti. Oikeastaan jo ennen vatsan pien...