Neuvola-ahdistusta

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen ollut tyytyväinen neuvolan terveydenhoitajaani. Mielestäni neuvolaan on ollut mukava mennä; etenkin sen jälkeen kun huomautukset alkuraskauden runsaasta painonnoususta jäivät pois lääkärin todettua, ettei painonnousussa ole mitään ongelmaa. Terveydenhoitajani on minua jonkin verran nuorempi, mutta mielestäni hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän ottaa sellaisista asioista selvää, joista on itse epävarma. Neuvolassa on ollut kaikin puolin mukava vaihtaa ajatuksia minua mietityttävistä asioista. Olenkin antanut terveydenhoitajalleni palautetta siitä, että mielestäni hän tekee hyvää työtä.

Viimeisin neuvolakäyntini oli kuitenkin hyvin erilainen, sillä en päässytkään oman terveydenhoitajani vastaanotolle. Myös seuraava käynti on varattu vieraalle terveydenhoitajalle, joka on kaiken lisäksi eri kuin tämä edellisen käyntini terkka. En yhtään pidä tästä tilanteesta, sillä joudun selostamaan asioita moneen kertaan, kun kyseessä on eri ammattilainen kuin  yleensä. Lisäksi huomasin viimeksi, ettei minua oikein huvittanut keskustella minua mietityttävistä asioista. Sinänsä toisen terveydenhoitajan ammattitaidossa ei tietenkään ollut mitään vikaa, mutta huomasin silti tilanteen olevan itselleni epävarmuutta aiheuttava. Vaikka minulla ei edes ollut mitään kovin suuria huolenaiheita, olin yllätyksekseni todella pahoillani terveydenhoitajan vaihtumisesta. Kaikkein ikävimmältä tuntuu se mahdollisuus, että todennäköisesti kotikäynnillekin meille tulee aivan vieras ihminen. Koti on hyvin henkilökohtainen paikka ja uskon olevani aika herkillä synnytyksen jälkeen vastasyntyneen kanssa. Siinä tilanteessa olisi todella tärkeää, että tuttu terveydenhoitaja tulisi käymään.

Olen ystäviltäni kuullut, että aika monellakin on ollut terveydenhoitajissa vaihtuvuutta sekä raskausaikana että lapsen synnyttyä. Tilanteet toki muuttuvat ja se on ymmärrettävää. Silti tekisi mieli huutaa neuvolassa, että ette te voi tehdä näin just mulle!