Siirry pääsisältöön

Raskaana?

Kuten viimeksi kirjoitin, poistuin gyneltä varovaisen toiveikkaana.
Soitin heti miehelleni ja kerroin uutiset. Lisäsin kuitenkin heti perään, etten oikein usko koko raskauteen, sillä minusta ei tunnu siltä kuin olisin raskaana. Päätin kuitenkin tehdä kotiin päästyäni gynen kehotuksen mukaan raskaustestin, joka oli tietenkin taas negatiivinen. Minulla ei ollut enää kuin yksi raskaustesti ja muutama ovulaatiotesti jäljellä ja päätin, etten osta niitä lisää ennen kuin menkat ovat kunnolla myöhässä.

Seuraavana aamuna tein ovulaatiotestin, sillä tiesin sen olevan käytössäni olevia RFSU:n raskaustestejä herkempi. Sekin oli kuitenkin negatiivinen. Niinpä päätin jättää koko testailun ja ylipäätään valmistautua kuukautisten tulemiseen viikonloppuna tai viimeistään seuraavana maanantaina. Juhannuksen vuoksi tein yhden ovulaatiotestin vielä juhannusaattona, mutta sekin oli negatiivinen. Olin melkeinpä kokonaan luopunut raskaustoiveistani, mutta aina pieni toivonkipinä silti nosti päätään sisimmässäni. Toivoa nimittäin on, kunnes menkat kunnolla alkavat. Ja välillä vielä sen jälkeenkin, vaikka itsekin jo siinä vaiheessa tiedän, ettei raskaus ole onnistunut. Mieli on kuitenkin kummallinen; aina se repii esiin pienen toivonpilkahduksen täysin mahdottomassakin tilanteessa. Usein ensimmäisenä vuotopäivänä nimittäin vielä toivon, että kyseessä olisikin kiinnittymisvuoto. Viimeistään seuraavana päivänä kuitenkin tajuan, ettei asia ole niin.

Laskin, että pisimmän toistaiseksi mahdollisen kierron mukaan menkkojen pitäisi alkaa juhannuksen jälkeisenä maanantaina, ja päätin silloin tehdä testin. Heräsin aamulla aikaisin ja tein sekä raskaus- että ovulaatiotestit. Jätin ne vessaan ja lähdin tekemään aamupalaa, kunnes reilut viisi minuuttia olivat kuluneet. Mietin jo, etten katso koko testejä, kun ne ovat kuitenkin taas negatiiviset. Ennen roskiin nakkaamista päätin kuitenkin vilkaista raskaustestiä, johon olikin yllätyksekseni piirtynyt haaleistakin haalein viiva! Myös ovulaatiotestissä oli viiva, joka oli raskaustestiä vahvempi. Ei kuitenkaan yhtä vahva kuin testiviiva.

En ollut koskaan aikaisemmin saanut edes haaleaa haamuviivaa raskaustestiin, ja ovulaatiotakin olin testaillut aina liian aikaisessa vaiheessa pitkää kiertoani, joten oli varsin epäuskoinen fiilis nähdä kummassakin testissä haalea viiva. Koska kuitenkin tiesin ovulaation ajankohdan varsin tarkasti kroppani oireiden perusteella, sain raskauslaskurin perusteella raskauden arvioiduksi kestoksi 4 + 4.

Positiivisen testituloksen jälkeen herätin mieheni ja kerroin hänelle varovaisen positiiviset uutiset. Sovimme, ettemme kerro asiasta vielä kenellekään, sillä tässä vaiheessa raskaus saattaa mennä vielä kesken enkä jaksaisi ottaa vastaan ihmisten reaktioita sellaisessa tilanteessa. Lisäksi kyseessä saattaa olla niin sanottu tuulimunaraskaus.

En uskaltanut maanantaina soittaa vielä edes neuvolaan, mutta tiistaina päätin vihdoin rohkaistua. Hankin maanantaina apteekista uuden, herkemmän raskaustestin ja koska siihen piirtynyt plussa oli jo edellisen päivän viivoja vahvempi, soitin neuvolaan ja varasin ajan. Ajattelin nimittäin, ettei aikoja välttämättä saisi kovin nopeasti näin kesäaikaan ja on hyvä olla ajoissa. Tiistaina varasin myös ajan varhaisultraan  yksityiselle. Olisin halunnut päästä omalle gynekologilleni, mutta hän on ilmeisesti kesälomalla.

Eilinen raskaustestin viiva näytti aika lailla samalta kuin tiistaina. Keskiviikkona käytössäni oli jälleen RFSU:n testi, jonka viiva oli maanantaista vahvempi. Ei kuitenkaan vieläkään yhtä vahva kuin testiviiva. Hieman huolettaa, olenko ihan oikeasti raskaana vai onko kyseessä tosiaan tuulimuna. Luulisin, että mahdollinen alkio olisi kuitenkin kiinnittynyt oikeaan kohtaan, kun se ultrassakin kuitenkin näkyi.

Varhaisultra on meillä vasta ensi viikolla. Odottavan aika on pitkä, mutta jospa ultrassa näkyisi pienen pieni alkio (sillä pitäisi olla tuossa vaiheessa jo sykekin) ja raskaus jatkuisi normaalisti eikä menisi kesken. Sukupuolella ei ole meille mitään merkitystä, kunhan vain mahdollisesti syntyvä vauva olisi terve!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huonot vitsit

Olin viime viikolla neuvolassa.
Siellä terveydenhoitajani kyseli, miten meidän parisuhteemme jaksaa raskausaikana.
Oma raskauteni ei ole sujunut täysin ongelmitta, ja meitä ovat lisäksi koskettaneet lähipiirissä tapahtuneet ongelmat raskausaikana. Olen yleensä miettinyt itse valmiiksi asioita, joista neuvolassa on keskusteltu, mutta tällä kertaa huomasin, etten ollut juuri ajatellut parisuhteemme tilaa. Koen, että parisuhteemme voi varsin hyvin, mutta en ole erityisemmin miettinyt sitä. Olemme mieheni kanssa keskustelleet viime aikoina paljon synnytyksestä ja vanhemmuudesta, mutta toki myös muista asioista. Kun kerroin miehelleni, etten oikein osannut vastata mitään terveydenhoitajan kysymykseen, hän totesi, että ainakin hänen huonot vitsinsä naurattavat minua huomattavasti aiempaa enemmän. Se on kyllä totta, sillä eilenkin nauroin vedet silmissä ihan todella typerälle jutulle niin paljon, etten meinannut saada happea. :D

Meidän kohdallamme ei voi puhua lapsettomuudesta, sillä loppuje…

Sairaalakassin pakkausta

Olen pikkuhiljaa alkanut pakata sairaalakassia, kun siitä ovat huomauttaneet sekä terveydenhoitaja että neuvolalääkäri. Minusta pakkaminen on ihan liian varhaista vielä tässä vaiheessa, sillä en usko vauvan syntyvän ennen laskettua aikaansa - jos vielä silloinkaan. Sosiaalisen paineen kasvaessa aloin kuitenkin pakata sellaisia tavaroita, joita en usko tarvitsevani ennen synnytystä.

Tarpeet ovat jokaisella varmaankin jossain määrin erilaiset, ja kun olen ensisynnyttäjä, en ole ihan varma, mitä oikeasti tarvitsen sairaalassa. Niinpä luulen ottavani mukaan aivan liikaa tavaraa. Tällä hetkelläni sairaalakassistani löytyy muun muassa Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lappu, jonka olen pyrkinyt täyttämään huolellisesti. Neuvolakortti kulkee minulla nykyään aina käsilaukussa, mutta olen kirjoittanut sen puhelimessani olevaan sairaalakassin tarkistuslistaan, jonka ajattelin käydä läpi vielä ennen lähtöä. Lisäksi olen pakannut valmiiksi vauvan hoitokassin ja sinne myös vauvalle vaatteita. Vaa…

Neuvola-ahdistusta

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, olen ollut tyytyväinen neuvolan terveydenhoitajaani. Mielestäni neuvolaan on ollut mukava mennä; etenkin sen jälkeen kun huomautukset alkuraskauden runsaasta painonnoususta jäivät pois lääkärin todettua, ettei painonnousussa ole mitään ongelmaa. Terveydenhoitajani on minua jonkin verran nuorempi, mutta mielestäni hänellä on hyvät vuorovaikutustaidot ja hän ottaa sellaisista asioista selvää, joista on itse epävarma. Neuvolassa on ollut kaikin puolin mukava vaihtaa ajatuksia minua mietityttävistä asioista. Olenkin antanut terveydenhoitajalleni palautetta siitä, että mielestäni hän tekee hyvää työtä.

Viimeisin neuvolakäyntini oli kuitenkin hyvin erilainen, sillä en päässytkään oman terveydenhoitajani vastaanotolle. Myös seuraava käynti on varattu vieraalle terveydenhoitajalle, joka on kaiken lisäksi eri kuin tämä edellisen käyntini terkka. En yhtään pidä tästä tilanteesta, sillä joudun selostamaan asioita moneen kertaan, kun kyseessä on eri ammattilainen …